Pääkirjoitus: Ministerit kilvan ehdolle kuntavaaleihin

Nykyhallituksen ministereistä Ville Skinnari on jo lupautunut ehdolle kuntavaaleihin, mutta Mika Lintilä pohtii vielä. Sami Lettojarvi

Kansanedustajat tuskailevat usein runsasta työtaakkaansa, mutta se ei estä heitä havittelemasta itselleen luottamustehtäviä, jotka ainakin periaatteessa vievät runsaasti aikaa. Suomen Tietotoimiston tuoreen kyselyn mukaan reippaasti yli puolet kansanedustajista on jo ehtinyt lupautua ehdolle huhtikuun kuntavaaleihin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, määrä kasvaa vielä entisestään ennen kuin ehdokasasettelu kevään korvilla umpeutuu.

Vielä rivikansanedustajiakin yleisemmin valtuustoihin ovat jälleen pyrkimässä istuvan hallituksen ministerit. 19 ministeristä on asettumassa ehdolle ainakin 15. Suuntaa näyttää itse pääministeri Sanna Marin (sd.) kotikaupungissaan Tampereella. Lahdessa valtuustopaikkaansa pyrkii uusimaan kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (sd.).

Vielä eivät ole ehdokkuuttaan tiettävästi vahvistaneet elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.), Eurooppa-ministeri Tytti Tuppurainen (sd.) sekä vihreiden Pekka Haavisto ja Krista Mikkonen. Pienenä ihmeenä voisi kuitenkin pitää, jos joku heistä lopulta jättäisi kuntavaalit väliin.

Toki valtuustopaikalla ja sen mukanaan tuomalla paikallisella näkyvyydellä ei ole ministerille läheskään yhtä suurta merkitystä kuin rivikansanedustajalle, kansanedustajuudesta vasta haaveilevista poliitikon aluista puhumattakaan. Ja vaikka esimeriksi keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen on kertonut kauniita sanoja siitä, kuinka kuntapolitiikan osaaminen on parlamentaarikon työssä korvaamattoman tärkeää, arkitodellisuus puhuu vahvasti tätä teoriaa vastaan.

Värvärit ovat liikkeellä viimeistenkin epäröivien ministerien taivuttelemiseksi.

Tosiasiassa varsinkaan ministerin aika ei riitä juuri muuhun kuin istahtamaan silloin tällöin valtuuston kokouksessa. Suorastaan mahdotonta ministerin olisi ehtiä vaikuttamaan kunnanhallituksen puheenjohtajiston kaltaisilla kuntapolitiikan todellisilla avainpaikoilla, jotka Lahdessakin ovat koko- tai puolipäiväisiä palkkatöitä.

Tosiasia on silti sekin, että tuskin yhdenkään puolueen paikallisjärjestöllä on varaa olla hyödyntämättä oman ministerin tunnetuutta ja vetovoimaa kuntavaaleissa. Siksi värvärit ovat edelleen liikkeellä viimeistenkin epäröivien ministerien taivuttelemiseksi ehdokkaaksi näiden kiireistä huolimatta.

Sama pätee myös tavallisiin kansanedustajiin, jotka parhaimmillaan ovat ääniharavoina ministeriluokkaa ja joissain tapauksissa enemmänkin.

Siksi ei kannata yllättyä, jos lopulta koko nykyisen hallituksen ministerikaarti ja melkein kaikki istuvat kansanedustajat löytyvät kuntavaalien lopullisilta ehdokaslistoilta sitten, kun ne aikanaan maaliskuussa vahvistetaan.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.