Sohvi Auvisen Esalainen: Some tarjoaa sukupolvelleni sen seksuaalikasvatuksen, jonka peruskoulu meiltä eväsi

Sohvi Auvinen

Muistan elävästi, kun näin ensimmäistä kertaa tamponin. Se oli yläasteella, kun terveydenhoitaja piti osalle ikäluokkani tytöistä 45 minuutin pituisen seksuaalikasvatustunnin. Tämän aikana opimme, mitä puuvillalle tapahtuu, kun sen kastaa veteen.

Aivojeni sopukoista löytyy myös muisto siitä, kuinka nuorehko miesopettaja laittoi kuudennella luokalla koko luokan lukemaan oppilas kerrallaan ääneen kappaletta, jossa käsiteltiin lisääntymistä. Hän ei ilmeisesti halunnut kertoa näistä asioista itse, vaan siirsi vastuun meille, nuoruuden kynnyksellä oleville natiaisille.

Lisäksi on tietysti opeteltu laittamaan kondomia erinäisten esineiden päälle terveystiedontunnilla.

Että tässä oli peruskoulun minulle tarjoama seksuaalikasvatus. Miten käytetään kuukautissuojia, hedelmöitetään munasolu ja laitetaan kondomi sählymailan päähän. Kesto: pari tuntia. Kiitos, kaiketi?

Yllä mainittu on tietysti parempi kuin ei mitään. Mutta ne eivät näin jälkikäteen ajateltuna olleet ne tärkeimmät asiat, joista olisin epävarmana, itseäni etsivänä murrosikäisenä kaivannut tietoa. Olisin kipeästi tarvinnut jonkun kertomaan minulle, että ei ole vain yhdennäköisiä vulvia, joita pornoteollisuus meille syöttää. Että on olemassa ihmisiä, jotka tykkäävät samasta sukupuolesta, ja se on ihan okei. Että seksi on muutakin kuin penetraatio. Ja että neitsyyden menettäminen on vain ahdas yhdyskunnan ylläpitämä konsepti, jolla syyllistetään naisia joko siitä, että he eivät ole vielä harrastaneet seksiä tai että ovat tehneet sen liian aikaisin.

Sen sijaan opin tämän kaiken vuosia myöhemmin kuin sille olisi ollut tarvetta, kantapään kautta, kavereilta tai somesta. Kyllä, Instagram on osoittautunut seksuaalikasvatuksen pyhätöksi – kuka olisi arvannut (on tietysti harmi, että Instagram itse yrittää suitsia seksuaalisuudesta puhuvia käyttäjiä, mutta se on toisen kolumnin aihe se). Kyllä, somessa liikkuu paljon epämääräistä tietoa, mutta sieltä löytyy myös paljon ihania ihmisiä, jotka ovat ottaneet asiakseen valistaa muita asioista, jotka järjellä ajateltuna kuuluisivat peruskoulun opetussuunnitelmaan.

Osa näistä ajatuksista on siirtynyt myös kansien väliin, kun esimerkiksi toimittaja Ina Mikkola julkaisi kuluvana vuotena Runkkarin käsikirjan. Peruskoulun opettajat: jos aiheesta puhuminen arastuttaa, luetuttakaa oppilailla tämä opus. Ja lukekaa itse asiassa se myös itse.

Somessa ihmiset puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä, lempeästi ja häpeilemättä, niin kuin opettajienkin olisi pitänyt peruskoulussa tehdä. Haluaisin kovasti uskoa, että asiat ovat muuttuneet siitä, kun itse viimeksi pölytin peruskoulun penkkiä 13 vuotta sitten, mutta vapaan toimittajan Irene Naakan Instagramissa lokakuussa keräämien kokemusten perusteella näin ei joka paikassa kuitenkaan vielä ole, vaikka parempaan suuntaan on varmasti reilussa kymmenessä vuodessa mentykin.

Se on sääli, sillä seksuaalisuus on paljon muutakin kuin mikä värkki sopii minnekin ja mitä näiden värkkien yhteistyöstä voi syntyä. Se on muun muassa suostumusta, kaikkien osapuolten nautintoa sekä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta ja erilaisuuden hyväksyntää ja arvostusta.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut