Chiméne Bavardin Esalainen: Laittaisitko lapsesi opettajalle Wilman kautta luumun vai oranssin häiriömerkinnän?

Chiméne Bavard

Kesken työpäivän puhelin päästää tutun äänen, mikä tarkoittaa, että jommankumman lapsen opettajalla on asiaa. Oppilashallintojärjestelmä Wilman kautta tuleva viesti voi koskea viikon ohjelmaa, kotiin unohtuneita kirjoja tai täivaroitusta.

Eka- ja neljäsluokkalaisten lasten äitinä eniten jännitän sitä, että kilahtiko tilille kenties häiriömerkintä vai kannustava luumu. Violetti pallukka lyhyen perustelun kera on pelastanut monta ankeaa etätyöpäivää. Tuntuu kivalta kuulla lähes reaaliaikaisesti, että oma kullanmuru on osallistunut aktiivisesti ryhmätyön tekemiseen tai auttanut kaveria hankalan tehtävän parissa.

Luumut ilahduttavat myös lapsia, koska he tajuavat opettajan antaneen heille positiivista palautetta. Sellainen tekee hyvää kaikenikäisille.

Vähintään yhtä voimakkaasti pienet koululaiset reagoivat niihin oransseihin häiriömerkintöihin. Vauhdikas ja äänekäs ekaluokkalainen on kerännyt sellaisiakin, kun säännöt luokassa käyttäytymisestä ovat unohtuneet. Vanhemmille asti tullut tieto kirpaisee niin kovasti, että sen jälkeen hän yrittää kahta kovemmin kerätä pelkkiä luumuja.

Koulumaailma ja opettajat ovat muuttuneet kovasti omista oppivuosistani. Virtuaalisten luumujen sijaan opettajat laittoivat joskus viestejä repussa kulkeneessa reissuvihossa, mutta yhteydenpito kodin ja koulun välillä oli huomattavasti harvinaisempaa. En tiedä, tykkäävätkö kaikki vanhemmat aktiivisemmasta nykymallista, mutta minulle tulee hyvä ja turvallinen olo, kun opettaja laittaa viestejä ja kertoo luokan kuulumisia.

Molemmille lapsilleni on myös osunut sellaiset opettajat, joille oppilaidenkin on helppo puhua melkein mistä vaan. Omalle luokanopettajalle on ruokapöydässä kerrottu harrastuksista ja lomista. Myös hankalammat kavereiden väliset riidat tai epäilyt koulukiusaamisesta on juteltu mutkattomasti opettajan kanssa.

Suurin osa omista alakoululuokkieni opettajista jäi minulle etäisiksi hahmoiksi, jotka hoitivat opetushommat, mutta olivat harvemmin kiinnostuneita meistä oppilaista muuta kuin todistusnumeroiden muodossa.

Opettajat eivät ehkä aina ymmärrä, kuinka merkityksellisiä ihmisiä heistä monille tulee. Kun tein edellisessä työpaikassani juttusarjaa Itä-Hämeestä ponnistaneista, lähes kaikki haastateltavat halusivat erikseen mainita heille tärkeitä opettajia. Jututin tutkijaa, joka muisteli fysiikan opettajaansa ja erilaisia taiteilijoita, jotka kiittelivät persoonallista äidinkielen opettajaa. Oppilastaan hyvin ymmärtänyt opettaja saattoi olla avainroolissa, kun nuori mietti itselleen sopivaa alaa.

Mahtavan tietotaidon sijaan isommatkin oppilaat arvostavat opettajassa empaattisuutta. Eräällä nuorten palstalla joku kirjoitti parhaasta opettajastaan näin: "Englanninopettajani kyseli aina kuulumisia, ymmärsi oppilaan taitotason ja järjesti sen mukaan opetusta. Se kertoi omasta elämästään ja oli tosi ymmärtäväinen ja armollinen, mut piti tietyn tiukkuuden silti. Sitä kiinnosti oppilaiden elämä ja huolet, ja se kuunteli jos sitä pyysi."

Ehdottomasti luumukasan arvoinen opettaja.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.