Lukijalta: Sotasukupolvi oli ihmeen sovinnollinen

Antti Sillanpää

Ville Kivimäki kirjoittaa 5.12. Uutissuomalaisen debatissa sotasukupolven yhtenäisyydestä. 26 vuotta vanhempana katson itsekin eläneeni myös sotasukupolven aikana.

Kivimäen tavoin olen ihmetellyt sovinnollisuutta, ainakin eri tavoin ajattelevien sietämistä, joka vallitsi. Jos ei oltu ihan ystäviä, ei töissä ja yhteiskunnallisia asioita hoitaessa kovin jyrkkiä oltu. Äärioikeisto oli hiljainen ja vähämerkityksinen, äärivasemmisto kiihkeämpi, mutta ei päässyt kunnolla vaikuttamaan, kun oli vähemmistönä SKDL:ssäkin.

Sodankäyneissä oli rivimiehiä ja eri esimiesasemassa toimineita. Malliksi oli rintamakarkureita ja rintamalla hermonsa menettäneitä. Olen aina ihmetellyt koko sodan palvelleiden fiksuutta; ei karkureille keljuiltu. Takanapäin asia mainittiin, mutta ei vihaisesti. Enemmän syrjään jäi Tuntemattoman sotilaan Lammion kaltainen esimies.

Lasten kasvatus oli erilaista kuin nykyisin. Monikaan rintamalla ollut ei paljon vastaansanomista kuunnellut. Töitä tekivät paljon, turhista ei riidelty ja asiat hoidettiin olosuhteet huomioiden ihan hyvin. Muistetaan veteraaneja kunnioituksella.

Jos ei oltu ihan ystäviä, ei töissä eikä yhteiskunnallisia asioita hoitaessa kovin jyrkkiä oltu.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut