Heti alkuun on tunnustettava, etten ole vähääkään jouluihminen.
Tiedättehän sen ihmistyypin, joka ostaa joululahjoja pitkin vuotta, askartelee joulukoristeet, tilaa kaikki joululehdet ja selailee joulukirjoista uusia sisustus- ja leipomusideoita? Tai tuo joulukuusen sisään jo kuun alussa ja vie ulos Nuutinpäivänä?
Minusta muutaman päivän joulunodotus ennen aattoa on aina riittänyt ja se on sitä paitsi mukavampaa aikaa kuin itse pyhät. Joulukirkkokin on siirtynyt jo parikymmentä vuotta sitten sujuvasti aattopäivän perinteeksi.
Joulukuusi on saanut lähteä muun perheen vastustuksesta huolimatta pihalle mieluusti jo tapaninpäivänä tai viimeistään uutenavuotena. Ajatukset ovat silloin jo kaikessa tulevassa ja se jouluhan jo meni.
Jouluruoat on hankittu vähällä vaivalla, eikä siivouskaan ole koskaan kuulunut vahvimpiin puoliini. Tämä joulun vaivattomuus aiheutti aikoinaan huomattavaa joulustressiä puolisolle, joka oli tottunut aikaisin alkavaan jouluhässäkkään ja pelkäsi, ettei joulua voi tullakaan ilman stressiä.
Tänä vuonna kaikki on vähän toisin, sekä itsellä että muilla. Syksyn pimeydessä ei ole tarvinnut edes kiistellä siitä, saako jouluvalot laittaa ulos jo marraskuussa ja kutsua niitä kausivaloiksi.
Tietenkin saa! Kaikki mikä tuo nyt hyvää mieltä ja lämpöä elämään, on sallittua ja jopa toivottavaa.
Joulua vietetään tänä vuonna pienessä piirissä, eikä läheisiä välttämättä pääse näkemään lainkaan. Siksi tuntuu hyvältä huomata, että ei joulua ole peruttu vaan päinvastoin: valmistelut tuntuvat olevan entistä merkityksellisempiä juuri nyt.
Moni tuttavakin on aloittanut jouluvalmistelut tänä vuonna ennätyksellisen hyvissä ajoin. Somevirrassa yhdellä jos toisella on jo kotona joulukuusi koristeltuna ensimmäisestä adventista alkaen. Ihan siihen ei oma mieli vielä taivu, mutta joulukorttivalmistelut sentään ovat hyvällä mallilla.
Askarteluliikkeistä kerrotaan, että kova kuhina on käynyt jo marraskuun alusta lähtien. Käsillä tekeminen on terapeuttista ja mukavaa, eikä joulukorttien askarteleminen ole edes vaikeaa.
Kuvioiden sommittelu ja viestin kirjoittaminen vie ajatukset siihen henkilöön, jolle korttia tekee. Kun ei vierailuja voi muuten tehdä, voimme olla läsnä edes ajatuksissa.
Aikaisempina vuosina viestit ja muut sähköiset tervehdykset saivat viedä voiton perinteisestä postista, mutta nyt Postin punainen joulukuori on pistetty visusti talteen odottamaan korttien lähettämistä.
Ja kai se joulukuusikin on pian lähdettävä hakemaan.
Joulutunnelmoinnin lisäksi loppuvuonna kannattaa keskittyä kaikkeen siihen, mikä tuo hyvää mieltä.
Hauskoja televisiosarjoja, iloisia elokuvia, mukavia kirjoja. Kun muu maailma ympärillä ahdistaa, on hyvä välillä vetäytyä viihteen maailmaan.
Muiden auttaminen tuo varmasti hyvää mieltä ja joulun alla se tuntuu vieläkin tarpeellisemmalta kuin muutoin.
Jokaiselle löytyy oma tapa muistaa muita – myös sellaisia, joita ei tunne. Ainakin suosittu Joulupuu-keräys on vielä viikon avoinna ja myös Pelastusarmeijan joulupadat ilmestyvät katukuvaan 14. päivä.
