Lukijalta: Vääksyn yhteiskouluhankkeessa kiusallisen salaisia asiakirjoja

Antti Vilppula

Kun Juri Nieminen erosi kuluvan vuoden alussa Asikkalan kunnan luottamustehtävistä, nimesi kunnanhallitus Tuomo Riihilahden (kok) Vääksyn Yhteiskoulun rakentamishankkeen suunnitteluryhmän puheenjohtajaksi. Projektipäällikön ominaisuudessa hän on antanut nuhteita myös minulle kouluhankkeen vastustamisesta.

4. 7. 2018 pidetyssä kunnanvaltuuston kokouksessa Riihilahti itse äänesti kouluhanketta vastaan, mutta projektipäällikön ominaisuudessa on tullut toisiin aatoksiin. Taustasta hän ei ole kertonut julkisuudessa mitään.

Tarkasti ottaen en ole vastustanut uuden koulun rakentamista, vaan olen vastustanut vanhan yhteiskoulun purkamista kulttuurihistoriallisin perustein. Olen paheksunut, että nykyiseen ratkaisuun oli päädytty eri vaihtoehtoja vertailematta.

Nykyisen koulun korjausvaihtoehtoa ei selvitetty, vaikka koulun rakenteita oli tutkittu noin 80 000 euron arvosta ja saatu toimenpide-ehdotuksia. Ainoa vaihtoehto oli silti elinkaarimallilla toteutettava uudisrakennus.

Ei harkittu KVR- (kokonaisvastuu-urakka)rakentamista tai suunnittelukilpailua ja sen perusteella toteutettavaa urakkakilpailua, johon myös paikallisilla rakennusliikkeillä olisi ollut mahdollisuus osallistua.

Hankintalain perusteella kouluhanke oli kilpailutettava.

YIT vastaa salaista korvaussummaa vastaan ylläpidosta 20 vuoden ajan.

Valittavana olisi ollut monta eri tapaa: ensiksiki avoin menettely, johon kaikki halukkaat toimittajat voivat tehdä tarjouksen; toiseksi rajoitettu menettely, jossa hankintayksikön valitsemat ehdokkaat voivat tehdä tarjouksen; kolmanneksi neuvottelumenettely, jossa hankintayksikkö neuvottelee hankintasopimuksen ehdoista valitsemiensa toimittajien kanssa sekä vielä kilpailullinen neuvottelumenettely.

Siinä hankintayksikkö neuvottelee menettelyyn hyväksyttyjen ehdokkaiden kanssa kartoittaakseen ja määritelläkseen keinot, joilla sen tarpeet voidaan tyydyttää.

Ilmeisesti Hollolan mallin sokaisemana koulutyöryhmä valitsi heti viimeksi mainitun vaihtoehdon. Valitettavasti kilpailuun osallistui lopulta vain YIT, joten todellista kilpailua ei syntynyt.

Tässä vaihtoehdossa päätetään konsultin opastuksella rahamäärä, joka hankkeeseen käytetään ja katsotaan, mitä sillä saadaan, tarvitaan tai ei. Toinen mahdollisuus olisi ollut, että ensin ratkaistaan, mitä tarvitaan ja vasta sen jälkeen, mitä se maksaa.

Ongelmallisin osuus sopimuksessa on elinkaarimalli eli palvelusopimus, jossa YIT vastaa tiettyä salaista korvaussummaa vastaan rakennuksen ylläpidosta 20 vuoden aikana. Sopimus sisältää noin 30 sivua, joten väitän, että valtuutetut eivät tiedä, mitä ovat sopineet.

Salassapitosopimus on erittäin hankala ja kiusallinen kunnan viranhaltijoille.

Elinkaarihankkeen puitesopimuksissa on sovittu, että sopimus sekä sen sisältö ja tiedot pidetään salassa eikä niitä luovuteta ilman toisen osapuolen kirjallista suostumusta kolmannelle osapuolelle.

Sopimuksessa kyllä todetaan, että esimerkiksi kunnalla on lakimääräisiä velvollisuuksia antaa tietoja toiminnastaan joko suoraan tai epäsuorasti. Tietoja ei kuitenkaan saa antaa ilman lakimääräistä velvoitetta palveluntuottajan liike- tai ammattisalaisuuksiksi katsottavista seikoista kuten esimerkiksi sopimuksiin liittyvistä maksuista ja maksutavoista.

Kun kysyt kunnasta mitä tahansa hankkeeseen liittyvää asiakirjaa, saat vastauksen, että jokaiseen liittyy urakoitsijan liikeja ammattisalaisuutena pidettäviä asioita, joiden luovuttamiseen ei kysyttäessäkään saa lupaa.

Liikesalaisuuslain mukaan liikesalaisuutena pidetään tietoja, jotka eivät ole vastaavia tietoja käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettuja tai helposti selville saatavissa ja tiedoilla on taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa.

Ammattitaitoon kuuluva tieto ei ole liikesalaisuussuojan piirissä.

Rakennusalalla ei siten voi olla sellaista tietoa, joka ei olisi levinnyt alan ammattilaisten tietoisuuteen. Mikäli jokin salaisuutena pidettävä tieto liittyisi

hankkeen asiakirjoihin, se olisi helppo siirtää hankesopimuksessa erilliselle liitteelle salaisuusmerkinnällä.

Salassapitosopimus on erittäin hankala ja kiusallinen kunnan viranhaltijoille, jotka joutuvat tarpeettomasti punnitsemaan kuntalaisen lakiin perustuvaa tiedonsaantioikeutta.

Jotta hankinnasta syntyy sopimus, on kaikkien siihen osallistuvien oltava yksimielisiä sopimuksen kaikista ehdoista. Sopimukseen ei tule hyväksyä ehtoja, jotka vaikeuttavat kuntalaisen oikeutta tiedon saantiin ja viranhaltijoiden tilannetta joutuessaan arvioimaan oikeutta tiedon antamiseen.

Hankintasopimus syntyy vasta sitten, kun sopimus on allekirjoitettu, joten on syytä vielä kerran tarkistaa, mihin paperiin kunnan puolesta nimi laitetaan.

”Hankintoja koskevaan avoimuusvaatimukseen vaikuttaa myös julkisuuslain tarkoitus. Julkisuuslaissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa muun muassa avoimuutta sekä antaa yksilöille ja yleisölle

mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä” (Julkisten hankintojen sääntely Kalle Määttä & Tomi Voutilainen)

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut