Teppo Koskisen Esalainen: Veropäivän kutsuminen kateuspäiväksi on hölmöä – veropäivä kertoo siitä, mikä meillä on hyvin

Teppo Koskinen

Kuun alussa tiedotusvälineet tarjosivat lukijoilleen taas veropäivän. Se on verottajan tietoihin perustuva katsaus siihen, ketkä tienasivat paljon, miten paljon julkisuuden henkilöt tienasivat ja miten Suomessa ylipäänsä ansaittiin verotettavia tuloja.

Veropäivän yhteydessä muistetaan rutiininomaisesti kiittää suomalaisen yhteiskunnan avoimuutta ja verotietojen julkisuuden arvoa. Samoin käydään pikainen keskustelu tuloeroista ja niiden puutteesta ja suurituloisten merkityksestä hyvinvointiyhteiskunnalle.

Itse verotiedot ja se, ketkä tienaavat minkäkin verran, ovat menettäneet kiinnostavuuttaan. Näin pitääkin olla. Veropäivä on normalisoinut käsityksiä tuloista, ja toisaalta suomalaisissa verotiedoissa on harvoin mitään silmille hyppäävää.

Veropäivää leimataan sitkeästi ”kateuspäiväksi”. Nimitys on useammalla tavalla hölmö. Ensinnäkin se kertoo usein käyttäjänsä ihmiskuvasta. Siinä on pohjalla käsitys, jonka mukaan toisia ihmisiä leimaavat negatiiviset luonteenpiirteet, kun taas itseä ja omaa toimintaa leimaa lähinnä erinomaisuus.

Toiseksi siihen kytkeytyy usein maailmankuvallista närkästymistä. Rikkaat ovat siinä maailmankuvassa fetisoituneet yhteiskunnan kermaksi ja eteenpäin vieväksi voimaksi, jolta toiset vain kärkkyvät onnistumisten hedelmiä. Verotietojen julkisuuden ajatellaan kuvaavan varakkaita epäreilusti ja antavan taas aihetta kateudelle.

Kateuspäivä-kritiikkiin lähti myös Suomen Yrittäjien pääekonomisti, joka kutsui verottajan tiedotusvälineille koostamaa listaa ”juorulistaksi” ja kyseenalaisti sen arvoa yhteiskunnalliselle keskustelulle. Hänestä verolistat eivät edistä analyyttistä keskustelua tuloeroista ja verojärjestelmästä. Taustalla pilkotti myös asenne, jonka mukaan verotiedoista kiinnostuneet eivät osaa tulkita oikein verolistoja tai yhteiskunnan ja talouden toimintaa.

Olisi tietysti helppoa kuitata kritiikki sanomalla, että jos lukee vain juorulehtiä, voi syntyä sellainen käsitys, että verotietoja käytetään vain tirkistelyyn ja juoruiluun. Se olisi kuitenkin halpaa.

Asiallisemmin: esimerkiksi Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan Huipputuloiset-nimellä julkaistu tutkimus (Vastapaino 2019) perustui osittain verotietojen hyödyntämiseen ja synnytti analyyttistä keskustelua.

On myös arveluttavaa kritisoida tiedon julkisuutta argumentilla, että julkista tietoa pitäisi käyttää tietyllä tavalla.

Aika saattaa ajaa verolistojen ohi. Ne eivät enää kerro varallisuudesta tai luotettavasti esimerkiksi pääomatuloista. Nimensäkin voi pyytää pois listalta.

Jotkut pelkäävät verolistojen aiheuttavan turvattomuutta. Tätä ei voi ohittaa kevyesti.

Verotietojen julkisuuden hyötyyn voi ja saa ottaa monenlaisia näkökulmia. Yksi on tämä: verolistat kertovat, että Suomessa suuria tuloja pääosin kertyy niin kuin pitääkin. Yrittäjät ja vastuullisissa asemissa olevat saavat palkkionsa, pääomat ja hoidetut omaisuudet tuottavat.

Tärkeää on sekin, mitä listoilla ei ole. Meillä verolistojen kärjessä eivät juhli asemallaan rikastuneet poliittiset päättäjät ja heidän lähipiirinsä.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.