Lukijalta: On hyvä muistaa, että veteraanien uhrin ansiosta maan lippu liehuu

Martti Hannuksela

Itsenäisyyspäivän lähestyessä mieli palaa sotaveteraaneihin, joihin on elämän varrella saanut tutustua. Veteraanit ovat naisia ja miehiä, ja heidän kohtaloaan oli kokea sotiemme kauhut sekä antaa uhrinsa maan puolustamisen nimessä.

Koska olen syntynyt ennen sotiamme, sain tavat heitä monessa yhteydessä ja ennen muuta työtovereina. Kummitätini oli siellä jossain, ja hänen osalleen lankesi kenties yksi raskaimmista kokemuksista, kun hän joutui lotan ominaisuudessa arkuttamaan kaatuneita.

Veitsiluodon viilaamossa me viilarit korjailimme kaikenlaisia puunjalostusteollisuuden koneita ja laitteita, ja silloin sain tutustua työtoveriini Marttiin, kaimaani. Usein paransimme tauoilla maailmaa, mutta tulin myös kysyneeksi häneltä, mikä hänen sodanjälkeisessä elämässään on ollut parasta.

Martti alkoi katsella jonnekin kauas ja ryhtyi jo kertomaan tarinaa joltain hiihtoreissulta, mutta sanoikin sitten, ei! "Kyllä parhainta on ollu ehdottomasti se, kun vaimo nousee lauantaisin saunan lauteille". Naurahdimme ja totesimme mielipiteemme olevan yhteneväiset, mitä naiskauneuteen tulee. Veteraaneja tapasin myös mieskuorojen riveissä, missä meillä oli samantapaisia näkemyksiä kuoromusiikista.

Naurahdimme ja totesimme mielipiteemme olevan yhteneväiset, mitä naiskauneuteen tulee.

Kemissä muistan kuulleeni juttua veteraanista, kuinka kranaatti oli silponut hänen kätensä ja vaimo joutui käytännössä avustamaan häntä luonnollisten tarpeiden suorittamisessa. Tarina kertoo, kuinka he olivat tulossa yöllä ravintolasta, ja mies oli halunnut heittää helpotusta hankeen ja tokaisut vaimolle: "Kirijoota kans!" Näin eteläpohjalaismies sekä hänen huumorinsa.

Useammin veteraanit kertoivat ruoasta linjassa, että pahimmillaan menyy käsitti jäätyneitä perunoita, sen vanikan ohella.

Tällaisia mielikuvia veteraaneista kohoaa esille, kun lähestymme maan itsenäisyyspäivää. Humaani hengellisyys voi lähteä siitäkin, että sodassa kaatuneet ovat jo voineet inkarnoitua keskellemme ja rakentavat suomalaista yhteiskuntaa meidän laillamme?

Meidän onkin hyvä muistaa, että veteraanien uhrin ansiosta maan lippu vielä liehuu ja kiitollisina me jälkipolvet voimme saattaa jäljellä olevat veteraanit tuonilmaisiin, jossa heitä kenties jälleen tapaamme.

Kommentoi