Ilkka Kuosmasen Esalainen: Finlandia-hymni juhlii tiistaina Lahdessa, vaikka kuorolaulu onkin nyt lähes hengenvaarallista

Ilkka Kuosmanen

Ilkka Kuosmanen

V. A. Koskenniemi ei ollut toimeksiannosta erityisen innoissaan. Häntä ennen ainakin neljä runoilijaa oli jo tehnyt sanat Sibeliuksen Finlandian hymniosaan, jota säveltäjä itse ei ollut edes tarkoittanut laulettavaksi. Nyt asialla oli Laulu-Miehet-kuoro, joka oli päättänyt viettää Finlandia-hymnillä 25-vuotisjuhliaan.

Koskenniemi meni lopulta sieltä, missä aita oli matalin. Laulu-Miehet-kuoron historiikin mukaan hän päätyi muokkaamaan kolme vuotta aiemmin kirjoittamansa Juhannushymnin kaksi viimeistä säkeistöä Finlandian säveliin sopivaksi. Kantaesitys 7. joulukuuta 1940 paranteli talvisodan haavoja. Juhannushymni poistettiin Koskenniemen kootuista teoksista, jotta kukaan ei tajuaisi runoilijan kierrättäneen vanhaa kamaansa kansallisaarteeksi.

Laulu-Miehet juhlii Finlandia-hymnin 80-vuotisjuhlia tiistaina Lahden Ristinkirkossa konsertilla, jota ei ainakaan tätä kirjoitettaessa maanantaina ollut peruttu. Koskenniemen sanoitus on muodostunut niin ikoniseksi, että tuntuu oudolta ajatella sävellyksen olleen olemassa 40 vuotta sitä ilman.

Jälkiviisaasti on helppo todeta, että olisi siinä voinut huonomminkin käydä; Arttu Wiskari olisi esimerkiksi voinut syntyä 80 vuotta aikaisemmin. Siinä tapauksessa nostattaisimme nyt patrioottisia tunteita ehkä rallattelemalla mökkiteille hajoavista hevoskärryistä.

Finlandia oli 1900-luvun taitteessa piikki venäläisten sortajien lihassa, sillä se kuvaa vapauden kaipuuta. Siksi sen esittäminen kiellettiin. Tänä vuonna teos on saanut jälleen uusia merkityksiä. Yksi koronakevään striimaushiteistä oli Sinfonia Lahden etänä taltioitu videokooste-Finlandia.

Tätä nykyä hymnin livenä esittäminen on monin paikoin kielletty hygieniasyistä. Sama koskee tietysti kaikkea muutakin yhdessä laulamista. Moni kuoro onkin laittanut harjoitukset tauolle tai treenaa vain pienryhmissä.

Laulan itse Lahden Bach-kuorossa, jossa harjoitukset on pidetty käynnissä poikkeusjärjestelyin. Seisomme väljässä tilassa parin metrin päästä toisistamme. Viime aikoina harjoituksissa on tuutattu maskin läpi, mikä on vielä oudompaa. Riskiryhmäläiset seuraavat sessioita etäyhteyden kautta. Voi hyvinkin olla, että olemme kohta Zoomissa koko porukka.

Syksyn ainoa kuorokeikka oli Hollolan kirkossa pyhäinpäivän aikoihin. Urkuparvella laulaessa mietiskelin, että noinkohan ne pöpöt nyt ropisevat kuulijoiden niskaan. Onneksi korona on kuulemma verraten raskasta sorttia. Sen lento loppuu lyhyeen.

Tällä hetkellä ohjelmistossamme on kaksi 1800-luvun messua. Kirkkolatina on hyvää eskapismia koronauutisten keskellä. Välillä Requiem aeternam, dona eis Domine -värssy (Herra anna meille ikuinen lepo) tuntuu kuitenkin saavan suurempia merkityksiä: tulisipa se rokote nyt vihdoinkin.

1800-luvun romanttisilla säveltäjillä oli taipumuksena kikkailla ylenpalttisesti. Ilmeisesti aikalaisten ajattelu kulki jotenkin siihen malliin, että mitä monimutkaisempia sävelkulkuja, sitä suorempi on säveltäjän tie taivaspaikkaan. Esimerkiksi Cherubinin sielunmessun sinne tänne vellovat fuugat muistuttavatkin tavallaan koronarajoituksia: pari perusteemaa, loputon määrä variaatioita.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.