Tarja Koljosen Esalainen: Lahden huumenuorten avuksi tarvittaisiin uusia keinoja, mutta mitä ne voisivat olla?

Tarja Koljonen

Tarja Koljonen

Eikö tälle kaupungin huumeongelmalle oikeasti voida tehdä mitään? Näin puuskahti lehteen soittanut sijoitusasuntojen omistaja Lahdesta.

Hän on seurannut huumetilannetta vuokralaistensa kannalta useita vuosia. Vielä muutamia vuosia sitten asuntoon saattoi saada ns. tavallisen asukkaan, mutta nyt jokaisen jäljiltä joudutaan kämpästä siivoamaan huumeruiskuja. Asukkaat myös vaihtuvat tiuhaan, vuokranantaja kertoi.

Vuokranantaja ei kuitenkaan surrut asuntojensa kuntoa vaan häntä huoletti nuorten hätä. Käyttäjät ovat hänen mukaansa todella huonossa kunnossa, nälkiintyneitä ja sairaita. Joukossa on yhä enemmän nuoria tyttöjä.

Vuokranantaja ei ole ainoa, joka sai tämän vuoden aikana herätyksen Lahden huumeongelmaan. Korona ja kesä toivat käyttäjät näkyvästi katukuvaan.

Vaikka Lahdessa huumeiseen katukuvaan on totuttu, se on hätkäyttänyt monia kaupungissa harvemmin vierailevia. Tuttava on hälyttänyt ambulanssin, kun kouristeleva ihminen kaatui kadulle, mutta paikallisia asia ei enää edes ihmetyttänyt.

Vuokranantajan esittämä kysymys nousi uudelleen mieleen, kun varhain lauantaiaamuna Lehmusreitin varrella istui kaksi nuorta poikaa piikittämässä suoneen.

Eikö tälle huumeongelmalle oikeasti voida tehdä mitään?

Helsinkiläinen Tukialus tekee etsivää päihdetyötä myös Lahdessa. Tukialuksen työntekijöiden mukaan (Aamulehti 15.10.) Lahden päihdekulttuurissa korostuu tiukka sisäinen kontrolli, hierarkia ja voimakas vaikenemisen kulttuuri.

Tukialuksen mukaan huumeidenkäytön ylisukupolvisuus näkyy Lahdessa selkeämmin kuin vaikkapa Tampereella.

Mitä mahdollisuuksia nuorilla on tavalliseen elämään, jos koko perhe käyttää huumeita?

Samasta asiasta puhui vuosi sitten myös Aslak Erhola Maarit Tastulan ohjelmassa Kuinka katosin narkkimaahan? (Yle 29.11.2019). Moni hänen kavereistaan palasi suoraan vieroituksesta takaisin huumeita käyttävän perheensä luo ja arvattavasti käyttö jatkui ennallaan.

Ohjelma sai muuten reilu viikko sitten Vuoden raittiusteko -palkinnon rohkeasta ja avoimesta tavasta käsitellä päihdeaihetta.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän mukaan hoitoon kyllä pääsee, jos haluaa. Osa käyttäjistä on kuitenkin niin huonossa jamassa, ettei pysty hoitopolkua aloittamaan.

Vieroitukseen lähteminen vaatii edes jonkinlaista elämänhallintaa, mutta se juuri on riippuvuuden ohjaamalle käytökselle vierasta.

Soittoaikaa ei voi ottaa vastaan, jos tänään kädessä oleva kännykkä on huomenna myyty. Klinikalla on mahdotonta olla sovittuna aikana kolmen päivän tai vasta viikon päästä, vaikka juuri tänään motivaatiota vieroitukseen olisikin.

Kun vanhat keinot eivät näytä toimivan, voisi olla aika kokeilla jotain uutta.

Olen vieraillut käyttöhuoneissa Hollannissa ja Tanskassa, ja siellä kuullun perusteella niiden avaaminen vähensi huumeiden käyttöä julkisissa tiloissa. Ajatus käyttöhuoneista Suomessa tuntuu kuitenkin vielä aika radikaalilta, vaikka se ongelmaa saattaa vähentääkin katukuvassa.

Päihdelääkäri Juha Oksasen mukaan (Yle 12.10) Kymsotessa on otettu käyttöön uusi malli, jossa korvaushoitoon pääsee heti, kun opiaattiriippuvuus on todettu missä tahansa terveydenhuollon palvelussa.

Ei tarvita useita vieroitusjaksoja ennen korvaushoidon aloittamista niin kuin perinteisesti hoitopolkua ajatellaan. Pistoksina annettu korvaushoito ei myöskään päädy katukauppaan.

Vasta kun hoito on aloitettu, voidaan ratkoa muita ongelmia. Vaikuttaa inhimilliseltä ja tuloksetkin ovat olleet Oksasen mukaan hyviä.

Kymsoten malli voi olla yksi ratkaisu opioidiriippuvuuteen, mutta muitakin keinoja tarvitaan varsinkin varhaisemmissa vaiheissa. Mitä ne voisivat sinun mielestäsi olla?

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.