Marjaana Laholan Esalainen: Puhelimessa muriseva loputtoman tiedon tiikeri uuvuttaa ja tekee keskittymiskyvystä leipäjuustoa

Marjaana Lahola

Viikko sitten keskiviikkoaamuna piti olla äärimmäisen varovainen. Ottaa puhelin käteen korostetun rauhallisesti. Hengittää muutaman kerran syvään. Ja sitten vasta, parilla hyvin harkitsevaisella napautuksella, avata uutiset.

Syy oli se, että puhelimen uumenissa murisi mahdollisesti tiikeri, hyvin arvaamaton sellainen. Siitä ei tiennyt lainkaan, mitä se saattaisi tehdä.

Tiikeri oli tässä tapauksessa Yhdysvaltain presidentinvaalit. Kun ottaa huomioon, millaisia uutisia rapakon takaisen valtion kahtiajakautuneisuudesta oli kantautunut jo ennen vaaleja, maassahan saattoi olla käynnissä jo melkein sisällissota. Tai ihan mitä muuta tahansa.

On ehkä toimittajille tyypillistä, että isojen uutistapahtumien yhteydessä uutisia tulee seurattua lähes riippuvaisuuden vimmalla. Tapa ei kuitenkaan rajoitu toimittajiin, ja siitä kertoo omaa kieltään se, että informaatioähkystä puhuttiin jo parikymmentä vuotta sitten. Ja vauhti on siitä vain kiihtynyt.

Ennen 2010-lukua koko maailma ei kulkenut samalla tavalla jokaisen taskussa kuin nyt. Miljoonat ja miljoonat sisällöt ovat ihan koko ajan tarjolla, istui puhelimen omistaja sitten bussissa, sohvalla tai vessanpöntöllä puhelin kädessään.

Ihminen on utelias eläin, ja internetin selailu tarjoaa aivoille nopeita palkintoja. Siksi kätemme kurottavat kohti älypuhelinta yhä uudelleen ja uudelleen. Jos juuri nyt tarjolla ei ole mitään uutta, viiden minuutin kuluttua ehkä onkin.

Harmi vain, että tarjolla olevan informaation määrä ei ole puhtaasti hyvä asia, vaan se myös uuvuttaa ja ainakin omalla kohdalla tekee keskittymiskyvystä reikäjuustoa.

Puhelimessa elää myös se mahdollinen tiikeri, jota kutsun tiikeriksi erään yliopisto-opettajan kunniaksi. Hän opetti aikoinaan, että verkkosivuilla tai PowerPoint-esityksessä ei kannata olla paljon mitään välkkyvää ja vilkkuvaa.

Liikkuva kuva tai liikkuvat asiat nimittäin vetävät aina katseen puoleensa, koska aivomme elävät vielä kivikaudella. Toimiston nurkassa voi aina olla sapelihammastiikeri, oli se kuinka epätodennäköistä hyvänsä.

Varsinkin tänä vuonna puhelin on tarjonnut myös jatkuvasti mahdollisia tiikereitä. Jos tietotulva uuvuttaa muutenkin, huolta aiheuttava tulva uuvuttaa vielä enemmän.

Multitaskaaminen on illuusio muutenkin, mutta yritäpä siinä keskittyä, kun kämmenellä asuva tiikeri on ärähtänyt jotain, johon on pakko kiinnittää huomiota.

Koronaviruksen aiheuttamaa kollektiivista traumaa on eletty sen verran pitkään, että alkuaikojen ärjyvä tiikeri on muuttunut enemmänkin tasaisen uhkaavaksi taustamurinaksi.

Välillä se kerää kuitenkin voimia ärjähtääkseen vähän isommin. Vaikka viime viikolla, kun Tanska kertoi teurastavansa koronaviruksen vuoksi kaikki minkkinsä. Tai kun puhelimesta luki ensimmäisenä aamulla – muutama viikko ennen Yhdysvaltain vaaleja – että Donald Trump on saanut koronaviruksen. Sekin vielä, siinä tilanteessa! Mitä seuraavaksi?

Päivittäin se murahtaa laiskasti noin kello 12 kertoakseen uudet koronaviruslukemat.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.