Milja Kungaksen Esalainen: Kuolema mietityttää lasta: "Unohdetaanko jotkut ihmiset?"

Milja Kungas

Milja Kungas

Viime viikon pyhäinpäivänä hautausmaat ympäri Suomea tuikkivat valoa pimeään. Moni halusi käydä muistamassa edesmennyttä läheistään viemällä kynttilän haudalle. Pyhäinpäivän kynttiläperinne on arvokas ja viehättävä.

Kävin tuon viikonlopun aikana kotikuntani Asikkalan hautausmaalla kolmesti, vähän eri kokoonpanoilla. Ihailin valomerta, puita, kiviä, kallioita ja peltoja – luontoon sulautuvan alueen tunnelmaa kaikkinensa. Yksin käydessäni tapaan välillä jutella tai vähintään ajatella juttelevani edesmenneelle läheiselle jotakin.

Kynttilöitä oli hautuumaalla runsaasti, mutta osa haudoista oli tietysti pimeänä. Se askarrutti keskimmäistä lastani. Hän katseli ympärilleen ja kysäisi, unohdetaanko jotkut ihmiset.

Siinä sitten yhdessä juttelimme, että siihen on monia syitä, miksi jonkun haudalle ei tule kynttilää. Voi olla, että kuolemasta on kauan eikä läheisiäkään enää ole tai suku ja ystävät asuvat kaukana. Saattaa myös olla, että ihmisellä ei ole ollut liiemmälti läheisiä eläessäänkään, joten muistelijoita ei ole.

Vastaus kelpasi tuossa kohtaa, mutta jäi selvästi mietityttämään. Että joku ensin elää, sitten kuolee ja lopulta unohtuu.

Hautausmaat ovat tavattoman kiinnostavia paikkoja. Hautausmaaturismia sellaisenaan en ole harrastanut, mutta jos olen osunut viimeisten leposijojen liepeille kotimaassa tai ulkomailla, olen saattanut käydä kävelemässä pienen kierroksen.

Vanhoilla eurooppalaisilla hautausmailla on käsittämättömän hienoja hautakiviä ja muistomerkkejä. Hautausmaat voivat muistuttaa pieniä kaupunkeja, joiden taloja muistomerkit ikään kuin ovat.

Aikoinaan Pariisissa opiskellessani asuin lähellä Père-Lachaisen hautausmaata. Kävin siellä usein kävelyllä. Alue on kauniine puineen myös tunnelmallinen puisto.

Jos jotkut ihmiset unohdetaan kuolemansa jälkeen, niin tuolle kuuluisalle hautausmaalle on haudattu niitä, jotka muistetaan, kuten laulaja Édith Piaf, muusikko Jim Morrison, oopperalaulaja Maria Callas, säveltäjät Frédéric Chopin ja George Bizet, näyttelijät Yves Montand ja Simone Signoret sekä kirjailijat Marcel Proust ja Oscar Wilde – lukuisia suuria nimiä, jotka ovat jättäneet pysyviä jälkiä maailmaan.

Kotimaassa kierrokset hautuumaalla välittävät tietoa lähi- ja paikallishistoriasta. Vanhoista hautakivistä voi tutkia nimien ja vuosilukujen lisäksi edesmenneiden titteleitä: maanviljelijä, itsellisen poika, talollinen, koululainen...

On Lotta Svärd -merkkiä tai suvun vaakunaa. On mummoja, jotka ovat nähneet sata Suomen vuotta. On taisteluissa kaatuneita 19-vuotiaita nuorukaisia. On pienokaisia, jotka ovat kuolleet ennen kuin ovat ehtineet eläkään.

Juhlapyhiin liittyvät hautausmaakäynnit ovat hetkiä hiljentymiselle ja muistamiselle, mutta samalla ne voivat olla täynnä elävää elämää, kun paikalla liikkuu paljon väkeä. Hiekkakäytävällä saattaa tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumiset, muistella yhdessä ihmisiä ja tapahtumia. Kokemusten jakamista ja yhteisöllisyyttä parhaimmillaan tämäkin.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.