Markus Pirttijoen Esalainen: Millaisen tuolin Alvar Aalto suunnittelisi nyt?

Markus Pirttijoki

Markus Pirttijoki

Millaisen tuolin Alvar Aalto suunnittelisi tänä päivänä? Tällainen kysymys putkahti mieleen, kun katsoin viikolla mainion dokumentin kansainvälistäkin mainetta niittäneestä arkkitehdistä ja muotoilijasta.

Aalto oli sekä modernisti että funktionalisti. Toisin sanoen hän ajatteli uudella tavalla ja otti niin rakennusten kuin huonekalujenkin käytännöllisyyden huomioon.

Esimerkiksi vuonna 1949 valmistuneen bostonilaisen MIT-yliopiston Baker House -asuntolan hän piirsi niin, että yksikään ikkuna ei ollut kohtisuorassa vieressä kulkenutta Charles River -jokeen nähden. Näin jokaisesta huoneesta pystyi näkemään joen myös pituussuunnassa joko ala- tai yläjuoksun suuntaan.

Asuntolan seinä muistuttikin siten Aalto-vaasia, jonka Alvar Aalto yhdessä Aino-vaimonsa kanssa oli suunnittelut kymmenisen vuotta aiemmin.

Funktionaalisuudesta oivallinen esimerkki oli Varsinais-Suomessa sijainnut Paimion tuberkuloosiparantola. Aalto halusi tehdä rakennuksesta sellaisen, että jo se itsessään parantaa ihmisiä. Toisin kuin rakennusten piirtäjät liian usein, Alvar Aalto pohti parantolan muotoja sen käyttäjien näkökulmasta – siis selällään.

Hän vastasi myös rakennuksen sisustuksesta, ja siitä syntyi yksi aikakautemme suurista klassikoista: Paimio-tuoli. Siinäkin istutaan kuin potilasvuoteessa, vähän takakenossa ja katse kohti kattoa.

Ymmärrän, että tuoli oli suunniteltu siihen aikaan ja sen ajan ihmisille.

Seuraava arvioni perustuu puhtaasti kuviin, sillä en ole koskaan päässyt – enkä varmasti nykyhinnoilla enää pääsekään – testaamaan Paimio-tuolia käytännössä. Epäilen nimittäin, että tuoli ei tämän päivän ihmiselle ole enää niin funktionaalinen.

Tuolin käsinojien ansiosta ylösponkaisu onnistui varmasti entisaikaan heinätöiden vahvistamilla käsivarsilla ja metsätöissä harjaantuneilla vatsalihaksilla, vaan kuinkahan mahtaisi käydä meidän vehnäjauhovaliolla kasvaneiden myöhempien sukupolvien? Meidän, jotka istumme tai seisomme päivät pitkät näyttöpäätteiden ääressä ja illat ja viikonloput kännykkä kourassa.

Siitä se ajatus lähti. Millaisen tuolin Alvar Aalto suunnittelisi nykyihmiselle?

Muistuttaisiko se Eero Aarnion pallotuolia? Ainakin sinne saisi näppärästi kaiuttimet eikä sotkuisesta huushollista tarvitsisi välittää Teams-palavereiden taustalla. Siellä saisi istua rauhassa omassa kuplassaan. Toisaalta, sellainen on jo keksitty.

Vai ymmärtäisikö Aalto istumatyön turmiollisuudet ja lähtisi kehittämään satulatuolista jotain modernia, taivutetusta koivusta viritettyä kolmijalkaista versiota?

Ei. Kyllä Aalto piirtäisi jotain omaperäisempää.

Ehkäpä hän palauttaisi mieleensä lapsensa Hannin ja Hamilkarin ja ottaisi tuoliinsa mallin siitä asennosta, jossa nämä olivat leikkiessään palikoilla. Lapset eivät istu eivätkä seiso ja saman Aalto olisi voinut saada meidät aikuisetkin tekemään.

Alvar Aallon modernin ja funktionaalisen, vuosimallin 2020 tuolin varassa päätyisimme evoluution meille kehittämään ergonomiseen asentoon: syvään kyykkyasentoon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu