Terhi Säynäjärven Esalainen: Kävelet ja tuijotat samalla kännykkää? Ei kannattaisi – ainakaan, jos samalla väylällä liikkuu muitakin

Terhi Säynäjärvi

Pyöräilen töihin leveällä kevyen liikenteen väylällä. Edessä kulkee äiti lastenrattaineen, toisessa kädessä koira hihnan päässä. He eivät kulje kummassakaan reunassa, vaan keskellä viiden metrin väylää. Tuttu tilanne: mietin parin sekunnin ajan, soitanko kelloa, vai hiljennänkö vähän vauhtia ja luotan hyvään onneen.

Kohta vastaan tulee koululaisia. Heidän niskansa ovat jyrkässä kulmassa alaspäin. Kännykkä on käden jatkeena kaiken huomion kohteena. Kännykkään tuijottajia on useita. He täyttävät leveän kevyen liikenteen väylän tasaisesti, toisiaan huomaamatta. Jälleen kerran on vaikea arpoa, mistä kolosta kenties mahtuisin turvallisesti. Päätän lopulta soittaa kelloa, koska minulla on vielä aikaa toimia sen mukaan, minkälaisen reaktion kellonsoitto saa aikaan.

Pari koululaista ei huomaa mitään, pari siirtyy reunalle, onneksi samalle laidalle. Ohitan lapset ja huokaisen – jälleen kerran.

Suomalaiset ovat tottuneet elämään väljästi.

Tällä on myönteisiä ja kielteisiä seurauksia. Plussaa on se, että korona-aikana meidän on ollut helppo pitää fyysistä etäisyyttä. Turvavälit sujuvat luonnostaan harvaan asutussa maassa.

Mutta olemmeko jo liiaksi unohtamassa sen, että muita ihmisiä kuitenkin liikkuu ulkona päivittäin. Heitä kulkee esimerkiksi kevyen liikenteen väylillä ja jalkakäytävillä.

Kun liikkuu suurissa kaupungeissa, kohtaamiskulttuuri jalan tai pyörällä liikkuessa on usein toimiva. Kun väkeä on tarpeeksi, ei voi edes vahingossa ajatella, että tällä väylällä kuljen vain minä.

Lemmikit olivat tiistaina paremmin varusteltuja kuin niiden ulkoiluttajat, kun Hämeen poliisi ja Liikenneturva jakoivat heijastimia ja pyöränvaloja Lahdessa

Kevyen liikenteen väylillä ei onneksi satu kovin paljon onnettomuuksia – tilastojen mukaan. Kaikenlaista kuitenkin sattuu: pyöräilijät kaatuvat, jotkut törmäävät jalankulkijaan, jotkut toiseen pyöräilijään. Valtaosa näistä tapahtumista ei päädy tilastoihin.

Tieliikennelaissa pyritään nyt siihen, että eri kulkumuodot erotetaan toisistaan. Tämä kuulostaa hyvältä, mutta varmaan menee vielä kauan, ennen kuin jalankulkijoille ja pyöräilijöille yhdistetyt väylät on korvattu omilla väylillä edes suosituilla reiteillä.

Mielenkiinnolla odotan, miten pyöräily sujuu Lahden urheilukeskukseen valmistuvassa liikenneympyrän pyöräkaistassa. Tämä kaksisataatuhatta euroa maksava, Suomen ensimmäinen kiertoliittymään rakennettava pyöräkaista näyttää vielä aika sekavalta. Paikka on vilkkaasti liikennöity. Saa nähdä, miten pyöräilijät uskaltavat kaistallaan ajaa.

Nopein ja varmasti paras keino parantaa liikenneturvallisuutta on toisen huomioiminen ja irrottautuminen omasta kännykkäkuplasta.

Pyöräilijän on syytä hiljentää vauhtia tai pysähtyä, jos ei ole varma siitä, seuraavatko muut samalla väylällä kulkijat liikennettä.

Kännykkä on kätevä väline, mutta niin koukuttava, että se vie yleensä kaiken huomion. Kannattaa myöntää itselleen, että ihminen ei ole luotu tekemään monia keskittymistä vaativia asioita yhtä aikaa. Pitäisikö tästäkin aiheesta alkaa pitää tietoiskuja tai teemaviikkoja? Pyöräilijöillehän kaikkea on jo tarjolla. Viimeksi tällä viikolla muistutettiin valoista ja heijastimista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu