Lukijalta: Ei pidä uskoa sinisilmäisesti markkinaseireeneihin – myyntimiljoonat on pian syöty, nousevat vuokrat on maksettava jatkossakin

Matti Annola

Skotti Adam Smith ihasteli kaksi ja puoli sataa vuotta sitten markkinoita ja rakensi perustan vapaan markkinatalouden idealle. Skotin mukaan markkinatorit olivat paras esimerkki vapaiden markkinoiden hyödyistä. Tuottajat tarjoavat tuotteitaan ostajille. Kysynnän ratkaisevat hinta ja asiakkaan kokema laatu. Tuottajat, joilla molemmat ovat kohdallaan, pärjäävät pisimpään.

Tänä päivänä kansanedustajien puheista ja haastatteluista syntyy kuva, että vapaa markkinatalous on yhä täydessä iskussa. Vauhti paranisi, jos julkista toimintaa vielä enemmän yksityistettäisiin.

Pitäisikö noita puheita uskoa? Väitän, että ne ovat pääosin kyynistä tai sinisilmäistä harhaanjohtamista. Toki Smithin ihailemat markkinat ovat edelleen olemassa, mutta "museoituna" kauppatoreilla tai halleissa sekä kuukausimarkkinoilla. Ne kituvat kauppaketjujen laitakaupungille rakentamien jättihallien puristuksessa.

Kansainväliset suuryritykset hallitsevat globaalia kauppaa ja markkinoita. "Vapaata" kilpailua ei käytännössä ole, vaikka EU koettaa direktiiveineen sitä ylläpitää. "Liikaa" monopolisoitumista yritetään hillitä kieltämällä yritysostoja. Tulokset ovat lähinnä kosmeettisia. Kilpailutusmenettelyissä ei pikkutoimijoilla ole mahdollisuuksia pärjätä. Hinta laadun sijaan on ratkaiseva kriteeri.

Suomessa on nähty, että hyvään liikeideaan perustuva ja menestyvä yritys herättää saman alan suurten kansainvälisten toimijoiden kiinnostuksen. Ostotarjouksia satelee, kun etenemisen pelätään kalvavan suuryritysten bisneksiä.

Yrittäjä näkee usein myymisen omalta kannaltaan parhaaksi ratkaisuksi. Menestyksen pohjustanut henkilöstö siirtyy uuteen konserniin, mutta oma toiminta ajetaan vähitellen alas ja henkilöstö jää tyhjän päälle. Yrittäjä itse hyvässä lykyssä pääsee pääomasijoittajien harvaan, mutta vauraaseen joukkoon.

Kansalaisten hyvinvoinnin ja palvelujen laadun tae on demokraattisesti ohjattu ja toimiva julkinen sektori.

Poliittisissa keskusteluissa väitetään tuon tuosta, ettei julkisen sektorin, valtion, pitäisi harjoittaa yritystoimintaa. Kaikki tulisi yksityistää. Väite on lievästi sanoen kestämätön.

Tuskin edes Smith ihannemallissaan kuvitteli, että markkinat hoitaisivat esimerkiksi järjestyksenpidon ja puolustuksen. Smith asusti siirtomaiden omaisuutta ja tavaraa ryöväävässä kuningaskunnassa, joka ei ollut järin demokraattinen.

Valtion omistuksen ja yritystoiminnan onnistuminen riippuu mielestäni siitä, miten kansanvaltaisesti asioista yhteiskunnassa yleensä kyetään päättämään, eli onko kyseessä parlamentaarinen demokratia vai korruptoituneen eliitin johtama näennäisdemokratia tai yhden puolueen diktatuuri? Jälkimmäisissä tapauksissa valtion omaisuus on yksinomaan eliitin tai puolueen johdon hallinnassa.

Kun Neuvostoliitto hajosi, valtion omaisuus siirtyi hetkessä harvalle oligarkkijoukolle, joka puoluekoneiston tuntevana osasi käyttää tilanteen omaksi hyväkseen. Läntisen demokratian esikuvamaassa, USA:ssa, puolestaan valtion vallankahvaan pääsy on mahdotonta ilman miljardiomaisuutta, vaikka nykyinen presidentti ei kuulemma veroja maksakaan.

Kun Kiinassa puoluejohto ymmärsi, että ”ei ole väliä, minkä värinen kissa on, kunhan se vain pyydystää hiiriä”, miljonäärejä alkoi syntyä kuin sieniä sateella. Omaisuuden pieni hajautuminen lujitti puolueen valtaa, mutta demokratia jäi yhtä heppoiseksi kuin ennenkin.

Todellinen parlamentaarinen demokratia, joka on kansan tarpeita palvelevan julkisen sektorin edellytys, toimii parhaiten Suomessa ja Pohjoismaissa sekä muutamissa muissa Euroopan maissa.

Kansalaisten hyvinvoinnin ja palvelujen laadun tae on demokraattisesti ohjattu ja toimiva julkinen sektori. Jos maksimituottoon pyrkivät kansainväliset suuryritykset ja sijoittajat pääsevät hallitsemaan hyvinvointipalveluita, talous ja yhteiskunta eivät sitä kauan kestä palveluita karsimatta.

Sinisilmäisiä meidän ei siis pitäisi olla eikä uskoa markkinaseireeneihin. Siitä esimerkki ovat Lahden suunnitelmat myydä koulukiinteistöjä sijoittajille. Myynnistä saadut miljoonat on pian syöty, mutta nousevat vuokrat on maksettava jatkossakin.

Ostajilla on omat laskelmat siitä, miten nopeasti ja mitä sijoitus tulee tuottamaan omistajille. Onko myyjän hyötyjä edes arvioitu ja millä aikajänteellä?

Kirjoittaja asuu Lahdessa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu