Millamari Uotilan Esalainen: Eurooppalainen alkuperä ei takaa vaatteen eettisyyttä – ompelijoiden ahdinko on lähempänä kuin arvaisi

Millamari Uotila

Millamari Uotila

Kun puhutaan vaatetuotannon eettisyydestä, katseet kääntyvät usein ensimmäisenä Aasiaan. Ovatko työolot Bangladeshissa kohdallaan tai saavatko työntekijät riittävää palkkaa työstään Myanmarissa.

Vaatteen alkuperämaa voi saada hälytyskellot soimaan, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Kaikki Aasiasta tuleva tuotanto ei ole epäilyttävää, ja toisaalta ongelmat eivät jää vain Aasian mantereelle.

Vaikka vaate olisi peräisin Euroopasta, se ei takaa, että työntekijöiden oikeudet ovat toteutuneet.

Vaatetuotannon vastuullisuutta seuraavan Clean Clothes -verkoston raportin mukaan muun muassa Serbiassa, Ukrainassa, Kroatiassa ja Bulgariassa työntekijät saavat niin alhaista palkkaa, että sillä ei elä. Näissä tehtaissa valmistetaan esimerkiksi meilläkin tuttujen saksalaisbrändien Espritin ja Hugo Bossin vaatteita.

Hugo Boss on ”parempaa Seppälää”, mutta ompelijan kukkarossa se ei välttämättä näy. Tutkituissa tehtaissa palkkataso jää kauas todellisista elinkustannuksista ja alle Euroopan köyhyysrajan.

Tilanne ei ole uusi, vaan raporttien tulokset ovat pysyneet samansuuntaisina vuosia.

Millamari Uotilan Esalainen Käytettyjen vaatteiden ostaminen pitäisi olla houkuttelevampaa, ja siihen tarvitaan myös vaatealan panosta

Onneksi edistystäkin tapahtuu, niin kuin vaikka meillä Suomessa. Nimittäin kotimaiset vaatebrändit ovat parantaneet vastuullisuustyötään, kertoo Eettisen kaupan puolesta ry:n tuore raportti Ränkkää brändi.

Parhaat pisteet saaneita yrityksiä yhdistää se, että vaatteiden valmistus tapahtuu pelkästään Suomessa tai maissa, joissa on matala ihmisoikeusloukkausten riski ja vahva ympäristölainsäädäntö ja -valvonta. Lisäksi yritykset kertovat täsmällisesti tuotteiden alkuperästä ja materiaaleista julkisuuteen – siis meille kuluttajille.

Vertailussa hännille jäivät muun muassa lahtelaislähtöinen Luhta sekä Keskon ja S-ryhmän brändit, sillä ne eivät tarjonneet täsmällistä tietoa lupaustensa tueksi.

Vaikka vastuullisia vaihtoehtoja on kuluttajan näkökulmasta tarjolla aiempaa enemmän, iso osa suomalaistenkin ostamista vaatteista tehdään niin sanotuissa riskimaissa.

Kuluttajat luovat muutospainetta vaatimalla tietoa ja tekemällä fiksuja valintoja, mutta se ei tietenkään yksin riitä.

Isoilta, kansainvälisiltä vaateketjuilta on lupa vaatia paljon, sillä niillä on valtaa. Halutessaan ne voivat vaikuttaa esimerkiksi tuotantomaiden työoloihin ja palkkatasoon.

Valta ja vastuu eivät kuitenkaan aina kulje käsi kädessä. Clean Clothes -raportissa kannetaan huolta siitä, että vaatebrändit saattavat kyllä vaatia alihankkijoiltaan parempia työoloja, mutta eivät itse ole valmiita satsauksiin, kuten tinkimään mahdottomista tuotantomääristä tai maksamaan asiallista ostohintaa.

Koska vapaaehtoinen vastuullisuus näyttää riittävän vain tiettyyn pisteeseen asti, vauhtia haetaan nyt myös lainsäädännöstä. EU:n komissio on laatimassa esitystä yritysvastuuta koskevasta lainsäädännöstä, ja esitys saadaan näillä näkymin ensi vuonna.

Jos EU:lla on lyödä pöytään riittävän tiukat vaatimukset, sillä voi olla merkittävä vaikutus ihmisoikeuksien toteutumiseen ja ympäristön suojelemiseen myös Euroopan ulkopuolella.

Vaatekaapit pursuilevat - käytätkö vaatteitasi sata kertaa?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu