Tarja Koljosen Esalainen: Tilastot sen paljastavat: Kirkon avioliittokysymys ratkeaa viimeistään silloin, kun kukaan ei enää halua kirkkohäitä

Tarja Koljonen

Tarja Koljonen

En halua olla sellaisen kirkon jäsen, joka kävelee ihmisten yli, vaan haluan olla muuttamassa kirkkoa, että se olisi enemmän tässä ajassa.

Näin perustelee päätöstään lahtelaispastori, joka pitkään asiaa seurattuaan liittyi niin sanottujen sateenkaaripappien verkostoon.

Asiassa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, sillä samaa sukupuolta olevien parien avioliiton mahdollistava laki tuli voimaan jo vuonna 2017.

Ihan yksinkertaista avioliittoon vihkiminen ei kirkossa kuitenkaan ole, vaan asiaa on vatvottu vuosikausia ja annettu samalla papeille varoituksia.

Elokuun kirkolliskokouksessa piispat nostivat kätensä pystyyn ja tunnustivat, ettei yhteisymmärrykseen päästä.

Korkein hallinto-oikeus linjasi muutama viikko sitten, että elokuussa 2017 samaa sukupuolta olevan parin vihkineen papin varoitus oli oikeutettu.

Päätöksen jälkeen sateenkaaripappien määrä on lyhyessä ajassa kaksinkertaistunut. Tätäkin useampi pappi olisi valmis vihkimään, jos vain kirkko työantajana sen sallisi.

Sekä papit että seurakuntalaiset ovat tällä haavaa epätasa-arvoisessa asemassa sen suhteen, missä asuvat. Oikeus ei nimittäin päättänyt sitä, että papit saisivat jatkossa varoituksen jokaisesta samaa sukupuolta olevan parin vihkimisestä.

Helsingin hiippakunnassa ei pappien tarvitse pelätä varoituksia, mutta Mikkelin hiippakuntaan kuuluvassa Lahdessa tilanne on toinen. Pahimmassa tapauksessa pappia voi uhata varoituksen lisäksi pappisoikeuden peruuttaminen.

Oikeuden mielestä avioliittokysymystä ei ratkaista juridiikalla vaan ratkaisun on löydyttävä kirkon sisältä.

Moni olisi toivonut toisin, sillä kirkko itsessään ei näytä pystyvän päätöstä tekemään ja se syö koko evankelisluterilaisen kirkon uskottavuutta.

Avioliittokysymys on jättänyt alleen monia muita tärkeitä kysymyksiä. Hassulta tuntuu, jos kirkon ylin päätöksenteko näyttäytyy seurakuntalaisille riitelyn kautta.

Perinteisen avioliiton kannattajat perustelevat asiaa omantunnonkysymyksenä. Ja omastatunnosta on kyse myös sateenkaaripareja vihkivien pappien tapauksessa: omatunto ei salli ihmisen syrjintää ja eriarvoistamista.

Kirkolla on ollut halua ja aikaa vatvoa muutamien pariskuntien vihkimistä vuosikaudet, vaikka kirkkolaiva vuotaa toisesta päästä kuin seula. Jäsenmäärä vähenee ja samalla hiipuu myös kirkkovihkimisen arvo ihmisten mielissä.

Kirkkohäiden suosio laskee vuosi vuodelta, ja enää selvästi alle puolet kaikista avioliitoista solmitaan kirkollisesti. Kirkon jäsenistäkin noin 40 prosenttia valitsee mieluummin siviilivihkimisen.

Noiden tilastojen valossa asia tietysti ratkeaa aikanaan odottelemallakin. Sen jälkeen kun yksikään pari ei enää halua vihille kirkossa, ongelma on kuin ihmeen kaupalla ratkaistu.

Sitä odotellessa pääasia kuitenkin olisi, että kirkollisen vihkimisen saisi jokainen pari, joka sellaisen edes haluaa. Ja että toimenpiteen suorittanutta pappia ei siitä enää rangaistaisi.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut