Hanna Myyrän Esalainen: Koronatilanne nosti seinät uuteen arvoon

Hanna Myyrä

Avokonttorit ja avonaiset kotien huoneratkaisut ovat olleet osin tuntemattomasta syystä vallitsevia ratkaisuja jo pari vuosikymmentä. On ollut taattua, että jos toimitiloja on lähdetty uudistamaan, ensimmäisenä listalla on ollut seinien purkaminen.

On haluttu luoda avoimia työtiloja ja varata joitakin syrjäisiä nurkkia lähinnä sellaisille neuvotteluille, jotka on viisasta jo muiden työrauhan takia pitää seinien sisällä. Seinistä on tehty kuitenkin mielellään läpinäkyviä, jotta kaikki ovat ohi mennessään nähneet, keitä kokouksessa milloinkin istuu.

Monilla aloilla on myös karsastettu sitä, että työntekijöillä olisi omat työpisteet. On pidetty virkistävänä ajatuksena, että töihin tullessaan jokainen työntää pienen rullakkonsa kulloinkin vapaana olevaan tilaan, napsauttaa kannettavansa paikoilleen ja työpäivän päätteeksi kerää tavaransa pois. Yhdellä laitosvierailulla suorastaan kauhisteltiin ajatusta, että työntekijällä olisi pöydällä oma viherkasvi tai peräti jotakin henkilökohtaista, kuten valokuva.

Ehkä joillakin aloilla tällainen sujuu, mutta on varmasti monia sellaisiakin töitä, joissa on järkevää jättää aineistoja valmiiksi esille, jotta niitä ei tarvitse seuraavana päivänä haeskella.

Jo buumin ollessa kuumimmillaan työterveyslaitoksen väki varoitteli työpäivän keskeytyksistä ja monista häiriöistä, joita avokonttorissa työtä tekevä kohtaa.

Yksi merkittävä häiriötekijä on liike. Koska aistimme ovat vuosituhansien aikana harjaantuneet havainnoimaan näkökenttämme laidoillakin häilähtävää liikettä hyökkäävien petojen varalta, erilainen normaali liikkuminen työtiloissa aiheuttaa herkästi ainakin sen, että muutama nostaa katseensa näyttöpäätteen ruudulta ja varmistaa turvallisuutensa. Se ei ole kovin tehokasta työnteon kannalta, sillä katkenneen ajatuksen kalastelu vie pitkään.

Koronavirustilanne toi avokonttorikeskusteluun uusia ulottuvuuksia. Huomattiin, että avokonttorissa virukset pääsevät leviämään vapaammin kuin tiloissa, joissa on ihan seiniä ja huoneita. Jos pleksejä lähdetään taas pystyttämään, kannattaa samalla pohtia muutoksia työrauhan ja työn keskeytysten torjumisen näkökulmasta.

Helsingin yliopistossa suunnitellaan tilamuutoksia, jotka toisivat tutkijoille avokonttorimaisia, usean hengen yhteisiä työtiloja. Tutkijat pelkäävät työrauhansa puolesta, eivätkä ihan suotta. Suunnitelmissa puhutaan joustavista ja muuntuvista muuntojoustavista tiloista. Tavoitteena on luonnollisesti toimitilakuluissa säästäminen.

Moni etätyöhön päätynyt on havainnut, että kodinkin tilojen jakamisessa osiin on puolensa. Vaikka avoratkaisu, jossa kaikki keittiöstä olohuoneeseen on yhtä soljuvaa kokonaisuutta, näyttää tyylikkäältä sisustusohjelmissa, se ei ole joka tilanteessa käytännöllinen.

Jokaiselle perheenjäsenelle löytyy helpommin omaa rauhaa, jos seiniä ja ovia jätetään paikoilleen, eikä tiskipöydän tuijottaminen ole sitä paitsi aina miellyttävää sohvannurkasta.

Avokonsepteja on perusteltu sillä, että on mukavaa jutella vieraille samalla kun kokkaa. Pitäisin järkevämpänä, että kodit suunniteltaisiin perheiden omista tarpeista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu