Lukijalta: Suomessa jatketaan kohtuutonta työllistämistä

Esa-Pekka Karvinen

Koronan toisen aallon jyllätessä ja konkurssi- sekä teollisuuslaitosten lopettamisuutisten täyttäessä uutispintaa on alkanut virkamiesten ja hyväpalkkaisten työelämäjohtajien numerolotto, jolla arvuutellaan työllisten määrää, jolla Suomi nostetaan korona-alhosta. Työttömyysputken poistosta on tehty jankuttava meemi uutisiin.

Keskustan uusi puheenjohtaja Annika Saarikko lataa reteesti viikonlopun Ilta-Sanomissa, että eläkeputki poistetaan ja nyt päätöksiä tiskiin. Vastuu lasketaan työntekijäliitoille ja ilmoitetaan rinta rottingilla, että luovuus on sallittu.

Suomalaisessa järjestelmässä ei ole likikään samoja detaljeja iäkkäämpien työllistämiseen kuin länsinaapurissa. Saarikon mukaan putken poistolla saadaan 10 000 työllistä, mutta samalla saadaan useampia kymmeniä tuhansia köyhyysrajan alle putoavia ikärasismin ja sairauden työelämästä syrjäyttämiä iäkkkäitä työttömiä.

Keskustelusta on kokonaan kadonnut osatyökykyisten työllistäminen, perustulomallien sorvaaminen. Päätähtäin on vain yhdessä asiassa, jolla taatusti lisätään köyhyyttä ja kärsimystä.

Nyt sorvataan järjestelmää, jossa työttömät velvoitetaan hakemaan 0–4 työpaikkaa kuukaudessa. Olisiko mitenkään it-maailman kärkimaassa mahdollista rakentaa järjestelmää joka indikoisi kaikki te-omapalvelusta klikatut hakemukset henkilöprofiiliin, josta virkailija voisi varmistaa hereilläolon?

Te-palvelut ovat vuosikausia olleet vain alusta erilaisille työllisyysagenttien esittelyille, rahaa imuroiville oman elämänsä sisäisen sankarin löytämistä avittavien kurssien järjestäjille. Poliitikot ja virkamiehet ilmeisesti kuvittelevat, että työttömät lusmuilevat ja karttavat työntekoa.

Poliittinen päätäntä on edelleen kyykyttävää ja rankaisevaa, luovuus puuttuu kokonaan eikä opiskelukaan onnistu.

Työelämän muutokset ovat olleet hengästyttäviä jo 15 vuotta, mutta te-järjestelmä ei ole juurikaan muuttunut tämän suhteen, monet suomalaiset protestanttiset työelämäjärjestelmät eivät tunnista tämän päivän ansaintalogiikoita.

Poliittinen päätäntä on edelleen työllistämisen suhteen kyykyttävää ja rankaisevaa, luovuus puuttuu kokonaan eikä opiskelukaan onnistu nykyisessä byrokraattisessa työllisyyskehyksessä siihen tahtiin, kuin työelämässä kehittyminen vaatii.

Suomessa on lukuisia erilaisia työpaikkavahteja, profiloivia rekisterijärjestelmiä ja rekrytointikanavia. Viranomaisilla ei taida olla mitään hajua näissä järjestelmissä hakuja ja osaamisprofiileja laativista työttömistä. Varoja osoitetaan vain hyödyttömään ja kankeaan viranomaisjärjestelmään.

Työttömät kiertävät järjestelmissä, joissa eri viranomaistahot eivät keskustele keskenään, työllisyysvarat valuvat käveleville kädenheiluttelijoille ja koordinaattoreille, jotka puuhastelevat tekotyöllistämisprojekteissa kahvia ryystäen.

Olisiko aika ottaa digiloikka ja selvittää, kuinka paljon ihmiset hakevat töitä te-järjestelmän ulkopuolella? Olisiko aika alkaa purkaa työllistämistä estäviä järjestelmiä ja kehittää tulonsiirtojen yksinkertaistamista, luomaan alustaa, jolla oikeasti työttömät voisivat ottaa töitä vastaan ilman stressiä siitä, miten tulonsiirrot reagoivat ansaittuihin tuloihin.

Kirjoittaja on nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja ja koulutettu kokemusasiantuntija

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut