Marjaana Laholan Esalainen: Käsialalla ei ole väliä, mutta kirjoita silti käsin – sillä on etunsa

Marjaana Lahola

Milloin olet viimeksi kirjoittanut jotakin käsin, ja mitä se oli?

Ehkä raapustit muistilapulle hammaslääkäriajan tai kirjoitit ylös, että kaupasta pitäisi kerrankin muistaa tuoda niitä imurin pölypusseja. Ehkä kirjoitit jotakin päiväkirjaan tai onnittelukorttiin tai allekirjoitit papereita.

Entäpä milloin kirjoitit viimeksi jotakin tietokoneen tai puhelimen näppäimistöllä? Siitä tuskin on kauaa. Lähetit ehkä Whatsapp-viestin, kirjoitit töitä tai opiskeluja varten tai etsit jotakin netistä.

Kun käsin kirjoittaminen on vähentynyt näppäimistön naputtamisen kustannuksella, nämä kaksi muistiinpanotapaa tuntuvat eriytyvän toisistaan. Näppäimistöllä kirjoittaminen on arkipäiväistä, kun taas käsin kirjoittaminen vaatii melkein jonkin erityisen syyn.

Yksi käsin kirjoittamisen linnake, ylioppilaskirjoitukset, muuttuivat viime vuonna lopulta kokonaan sähköisiksi. Muutama vuosi aikaisemmin päättyi kaunokirjoituksen pakollinen opettaminen uusille koululaisille. Nyt opetetaan lähtökohtaisesti tekstauskirjaimia ja näppäintaitoja.

On mielenkiintoista nähdä, miten kaunokirjoituksen katoaminen opetuksesta muuttaa ihmisten käsialoja. Eri sukupolvien käsialoissa näkyy yhä selvästi, miten eri tavoin kirjaimia on vuosikymmenten mittaan opetettu. Mitä vanhempi sukupolvi, sitä koukeroisempaa käsiala usein on. Pikkuhiljaa koulussa opetettava kaunokirjoitus muuttui yksinkertaisemmaksi.

On myös hankala kuvitella, millainen omasta käsialasta olisi tullut ilman sidosteisen kirjoittamisen opetusta. Ei sillä, että oma käsialani mitenkään kovin lähellä "virallista" kaunokirjoitusta olisi, vaan enemmänkin jonkinlainen tekstaamisen ja kaunokirjoituksen välimuoto.

Sellaisen luultavasti kehittää aikanaan myös moni uusi koululainen.

Digitaalisella kirjoittamisella on toki monia etuja, mutta niin on myös käsin kirjoittamisella.

Tutkimukset kertovat esimerkiksi, että käsin kirjoittava oppii saman asian paremmin kuin muistiinpanonsa tietokoneella tekevä. Yhtenä perusteluna on asioiden tiivistäminen.

Piirtely taas tutkitusti auttaa keskittymään.

Joskus tuntuu siltä, että myös ajatus juoksee käsin kirjoittaessa eri tavalla kuin tietokoneen näppäimistöä hakatessa. Tietokoneella lopputulos syntyy leikkaa-liimaa-toiminnolla, kun taas käsin kirjoittaminen vaatii ajattelemaan kokonaisuutta.

Käsin kirjoittamisessa myös liikkeellä ja visuaalisuudella on osansa. To do -listoissa ehdottomasti parasta on mielihyvä, joka syntyy viivan piirtämisestä suoritetun tehtävän yli. Ideakarttaa en voi kuvitellakaan tekeväni muuten kuin paperille, sillä käden liike ja paperille syntyvät kuviot luovat myös ajatuksia.

Kalligrafian olemassaolo taas kertoo siitä, millainen esteettinen puoli kirjoittamisella on. Kuinka kasvotonta olisikaan allekirjoittaa onnittelukortti muuten kuin käsin! Ja kukapa ei olisi joskus kuullut tai sanonut sanoja: "Kirjoita sinä, kun sinulla on hyvä käsiala."

Mutta oli käsiala sitten harkittua tai nopeita harakanvarpaita, silloin tällöin kynä kannattaa joka tapauksessa ottaa käteen. Vaikka ihan huvin vuoksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu