Lukijalta: Intressit törmäävät voimalla, kun veden korkeutta muutetaan – Immilänjoella toiveena hyötyjen ja haittojen tasapaino

Heikki Mäkinen

Seppo Joentausta nostaa mielipidekirjoituksessaan Olisi kohtuullista ja oikein unohtaa kallis järvien vedenpinnan nostohanke ( ESS 16.9.) esille aidon huolensa Immilänjoen tulevaisuudesta, jos sen yläpuolisten Salajärven ja Ruuhijärven pintaa nostetaan. Samalla hän ihmettelee Vesijärvisäätiön roolia vedennostohankkeen valmistelussa.

Vedenkorkeuden muutoshankkeisiin sisältyy lähes aina enemmän ristiriitaisia intressejä kuin ehkä mihinkään muuhun vesienhoitohankkeeseen. Käytännössä joka kerran, kun vedenkorkeuksiin kajotaan, jotkut saavat enemmän hyötyjä kuin toiset, ja valitettavasti useimmiten joillekin aiheutuu myös haittoja.

Näin on asia varmasti myös Salajärven ja Ruuhijärven vedenkorkeuden nostosuunnitelmien kohdalla: toiset iloitsevat toistasataa vuotta odotetun hankkeen mahdollisesta käynnistymisestä, toiset kokevat joutuvansa hankkeen toteutuessa haittojen kärsijöiksi.

Salajärven ja Ruuhijärven suunniteltu vedenkorkeuden nosto on nähtävä oikeassa historiallisessa kehyksessä.

Järvien pintaa säätelevää Immilänjoen kynnystä laskettiin 1800-luvulla metrillä, mikä johti järvissä vedenpinnan laskun lisäksi varsin huomattavaan pinnankorkeuden vaihteluun vuodenaikojen ja vuosien välillä. Immilänjoen kynnyksen madaltaminen on muuttanut aikanaan merkittävästi Nastolan järvi- ja jokiketjun tilaa, eivätkä sen enempää Sala- ja Ruuhijärvi kuin Immilänjokikaan ole siis veden määränsä puolesta millään lailla luonnollisessa tilassa.

Aliveden ja tulvahuippujen ero on ollut täkäläisittäin huomattavan suuri, jopa yli 120 senttimetriä. Keskimääräisen tulvakorkeuden ja alimman vedenpinnan tasoerokin on ollut 65 senttimetriä. Järvien käyttäjät ovat kokeneet tilanteen ongelmalliseksi ja ovat kääntyneet asiassa muiden muassa Vesijärvisäätiön puoleen.

Työnsä aloittaneelle suunnittelijalle on annettu tehtäväksi minimoida Immilänjoelle aiheutuva haitta.

Myös yleisötilaisuudet ovat vahvistaneet näkemystä laajasta tyytymättömyydestä nykytilanteeseen. Samalla on toki selvinnyt, ettei tässäkään tapauksessa yhtä näkemystä yhteisestä hyvästä ole, vaan tilanne näyttää Immilänjoella helposti erilaiselta kuin yläpuolella olevien järvien rannoilla.

Nyt esillä olleissa alustavissa suunnitelmissa kynnys on aikomus palauttaa noin 30 senttimetriä nykyistä korkeammalle, mikä siis nostaisi Salajärven ja Ruuhijärven keskimääräistä veden pintaa saman verran. Samalla vedenpinnan keskimääräinen vaihteluväli pienenisi 34 senttimetriin ja alimmat vedenkorkeudet nousisivat jopa yli puoli metriä.

Mitä muutos merkitsisi Immilänjoella? Seppo Joentausta nostaa esille patojen rakentamisen Immilänjokeen. Padoista puhuminen ei toki ole väärin, mutta antaa turhan suureellisen kuvan rakenteista, joita jokeen hankkeen toteutuessa tehtäisiin.

Joen yläosaan tuleva rakenne olisi, lopullisista suunnitelmista riippuen, noin 30 senttimetriä korkea joen pohjaan rakennettava kynnys. Vaikka kynnys ei olisi korkea, olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää, etteikö joen alivirtaama (= kuivan kauden pienin virtaama) pienenisi. Muutos saattaisi olla joissakin vesitilanteissa melko huomattavakin.

Työnsä kesällä aloittaneelle suunnittelijalle onkin annettu tehtäväksi minimoida Immilänjoelle ja sen käytölle aiheutuva haitta. Tämä voisi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi joen alajuoksulle rakennettavaa toista pohjakynnystä, joka pitäisi joen veden tietyllä korkeudella, vaikka virtaama vähenisikin.

Vesijärvisäätiö viestii hankkeen etenemisestä, eikä hyljeksi kriittisiäkään äänenpainoja.

Tavoiteltu järvien vedenkorkeuden noston taso sekä toivottava pinnan taso Immilänjoessa määräytyvät tarkemmin vasta hiljattain käynnistyneessä suunnitteluprosessissa, jonka aikana kuullaan eri tahojen näkemyksiä. Vesijärvisäätiön verkkosivuilla julkaistaan lähiaikoina kysely, jonka tulokset ovat suunnittelijan työn tukena.

Suunnitelman on määrä valmistua maaliskuussa 2021. Lopullisesti hankkeen toteutumisesta päättää Etelä-Suomen aluehallintovirasto.

Toisin kuin Seppo Joentausta kirjoittaa, Vesijärvisäätiö ei ole ollut aloitteellinen Salajärven ja Ruuhijärven vedennostohankkeessa. Säätiö on sen sijaan kuullut jopa 400 kiinteistöä kattavan hyödynsaajajoukon toivetta ja on luvannut tukea hankerahoituksella selvitystä, jossa nostohankkeen reunaehdot tutkitaan ja vaikutukset selvitetään niin, että asia on vietävissä aluehallintoviraston ratkaistavaksi. Hankkeen mahdollinen toteutus ja kustantaminen jäävät paikallisten hyödynsaajien käsiin.

Tiedän, että ajoittain tiukoistakin äänenpainoista huolimatta oman huolen lisäksi Immilänjoella ymmärretään hyödynsaajien näkemyksiä. Uskon ja toivon, että vastavuoroisesti myös potentiaalisilla hyödynsaajilla on halua hakea ratkaisuja, joissa haitat voidaan pitää niin pieninä kuin mahdollista.

Vesijärvisäätiö viestii hankkeen etenemisestä, eikä hyljeksi kriittisiäkään äänenpainoja. Nyt on hyvä aika ottaa kantaa puolesta ja vastaan. Seppo Joentaustan kirjoitus on arvokas osa tätä keskustelua.

Kirjoittaja on Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön ohjelmajohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu