Lukijalta: Liian monta liikkuvaa osaa – ei ole tulevaisuutta ilman yhteistyötä

Christian van Niftrik

Maailmamme on täynnä nopeasti liikkuvia asioita. Onko meillä tulevaisuutta niiden hallinnassa? Entä mitä yhteistä on maamme ja Lahden kaupungin hallituksilla?

Ikävä kyllä mielestäni kummallakaan ei ole jalkoja maassa tehtäessä meille kaikille tärkeitä päätöksiä. Optimismi on oivallinen ominaisuus, mutta kasvustrategiat nojaavat molemmilla kirjeisiin Korvatunturille, eikä joulupukista ole näissä asioissa avuksi. Niinpä kumpikin taho lykkää vaikeiden päätösten tekoa erilaisin tekosyin epämääräiseen tulevaisuuteen lastemme hoidettaviksi.

Lyhyt analyysi ympäristömme muuttujista paljastaa ongelmiemme määrän ja niiden ratkaisemisen vaikeudet. Syntyvyys pienenee koko maassa, ja kun samaan aikaan vähenee työllisten määrä, ei ole vaikeaa uskoa, että työttömyys kasvaakin päättäjien puheista ja niin sanotuista työllistämissuunnitelmista huolimatta.

Maan ja kuntien velat kasvavat, mutta antaa kasvaa vaan, emmehän me näitä velkoja ja korkoja takaisin maksa. Sen jätämme lapsillemme perinnöksi. Hyi meitä vanhempia!

Henkilö- ja yhteisöverot kasvavat vuodesta toiseen, emmekä enää tunnista kaikkia syitä ja tarkoituksiakaan. Nykyisen nollakoron ajan loppu lähenee päivä päivältä, minkä seurauksena paine maan ja kuntien luottokelpoisuutta kohtaan kasvaa. Kohta tunnemme nahoissamme lainan saannin vaikeutumisen.

Maan ja kuntien jatkuvasti kasvava investointivelka pahenee edelleen lisäten tuloksellisen liiketoiminnan harjoittamisen esteitä maassamme kaukana päämarkkinoistamme. Näin logistiikkaketjujemme heikkoudet paistavat silmiin ammottavina reikinä.

Yli-ihmistä, joka sekamelskaa pystyisi hallitsemaan, ei ole vielä syntynyt, ei edes Lahdessa.

Ammattiyhdistysliike ja talouselämä elävät vanhoissa poteroissaan kasvavan epärealismin lumossa, josta luopuminen lienee mahdollista vasta, kun ulosottomiehet kolkuttavat oviin.

EU on menettänyt sekä uskottavuuttaan että toimintakykyään. Sotilaalliset paineet Euroopassa kasvavat kauniista puheista ja ”ei koskaan enää” -solmituista ystävyyssopimuksista riippumatta.

Korona ja muut kulkutaudit leviävät entistäkin nopeammin ja laajemmin, usein ikävä kyllä omasta syystämme.

USA lisää pyrkimyksiään irrottautua Euroopasta maan oman talouden heiketessä, eivätkä amerikkalaiset halua rahoittaa vapaamatkustajien luksusta. Kiina laittaa globaalin talousmaailman uuteen järjestykseen viemällä lävitse monumentaalisen taloutensa kehitysohjelman.

Miettikääpä, monenko eurooppalaisen ja suomalaisen yrityksen omistajina on kiinalaisia toimijoita.

Palvelu- ja tuotantoalat elävät kiihtyvään tahtiin. Monet tutut alat ja alueet häviävät ja uusia syntyy päivittäin. Muistelkaa vaikkapa metsäteollisuutemme kehityskaarta.

Tietotekniikka on mullistanut ja jatkaa mullistustaan kaikessa ihmisen toiminnassa. Hukuttaudumme yhä kasvavaan informaatiotulvaan. Emme enää aina edes tunnista, mikä informaatio on totta, mikä ei. Tekemisiämme seurataan kaikkialla, ja eri intressipiirit koko maailmassa laativat meistä henkilöprofiileja eri käyttötarkoituksiin.

Voimmeko vielä luoda uskoa tulevaisuuteen tämän sekamelskan keskellä? Riittävätkö kykymme ja halumme luoda valoa tunneliin?

Sekä historian että nykypäivän johtajien osaamisia pohdittuani olen päätynyt yksinkertaiseen johtopäätökseen: Yli-ihmistä, joka yllä kuvaamaani sekamelskaa pystyisi hallitsemaan, ei ole ainakaan vielä syntynyt, ei edes Lahdessa. Kokemukseni pitkältä johtamisen uralta vain vahvistaa johtopäätökseni ja neuvoni päättäjille: Ilman nopeasti laajenevaa avoimuutta ja ennakkoluulotonta sekä luottamuksellista ja kasvavaa yhteistyötä ajaudumme tilanteeseen, jossa ensin Lahti ja sitten Suomi häviävät karttapallolta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu