Millamari Uotilan Esalainen: Moi Posti, en halua touhuta yhdessä

Millamari Uotila

Millamari Uotila

Jos joku olisi pari viikkoa sitten ehdottanut yhdessä touhuamista kaveripohjalta, olisin varmasti ajatellut jotakin aivan muuta kuin Postissa asioimista.

Nyt kuitenkin tiedän paremmin. Posti esitteli viime viikolla uudistuneen viestintätyylinsä, ja yhdessä touhuaminen oli yksi sanankäänteistä, joilla muutosta kuvattiin. Iskulauseeksi valikoitui tuttavallinen "sä tilaat, mä tuon", ja pakettien toimittamisesta tuli unelmien toteuttamista.

Karvat nousivat pystyyn jo tässä vaiheessa, vaikka pahempaa oli tulossa. Viimeinen silaus saatiin Twitterissä, jossa Posti kertoi haluavansa olla meiningissä mukana, yhdessä touhuten. Moikka moi!

Pirteä jutusteleva tyyli kääntyi teennäiseksi ja sai monet näkemään punaista. Miksi?

Suurin ongelma liittyy itse Postiin. Sitä rasittavat toistuvat yt-neuvottelut ja palvelujen heikennykset, kuten kirjejakelun harventaminen.

Tätä taustaa vasten uusi viesti kivasta yhdessä touhuamisesta asettuu irvokkaaseen valoon. Postin päässä touhuajia on koko ajan vähemmän, ja asiakkaat taas toivoisivat paluuta perusasioiden äärelle. Twitterissä kommentoitiinkin, että touhuamisen tai unelmien toteuttamisen sijaan olisi kiva, jos posti tulisi perille.

Jos peruspalvelut tökkivät, unelmahöttö ei sitä korjaa.

Posti meni kielen arkipäiväistämisessä yllättävän pitkälle. Se halusi tulla sanavalinnoilla ja äänensävyllä samalle, kaverilliselle tasolle asiakkaiden kanssa. Hienovaraisen säätämisen sijaan nuppi menikin kaakkoon, ja ääneen lipsahti keski-ikäinen isä tai äiti, joka yrittää puhua nuorekkaasti lastensa kavereille. ”Meiningissä mukana!”

Samalla Posti päätti vaihtaa puhekieleen, vaikka rennon ja helposti lähestyttävän ilmapiirin voisi luoda muillakin keinoilla. Sävyvoimaa löytyisi kyllä yleiskielestäkin.

Postin tapaus on kiinnostava, koska se kertoo laajemmin viestinnän muutoksesta ja sosiaalisen median vaikutuksesta ilmaisuun. Posti ei siis ole tyylinhaussaan yksin. Ehkäpä juuri viranomaiset ovat suurimman haasteen edessä siinä, kuinka kieli ja viestimisen tyyli sovitetaan eri kohderyhmille ja eri kanaviin.

Niin sanotun virkaviestinnän ja sosiaalisen median normit eivät aina kohtaa ongelmitta. Sosiaalisessa mediassa korostuvat spontaanius, tunteet ja persoonana viestiminen. Tällainen ote voi kuitenkin kääntyä murentamaan uskottavuutta, luotettavuutta ja tasapuolisuutta.

Jos asiointikieli muuttuu kivaksi Instagram-rallatukseksi, olemme pulassa.

Jotenkin sitä toivoisi, että Postin kaltaiset peruspalvelut ryhtyisivät hyvän suomen kielen vaalijoiksi. On sääli, kuinka herkästi hyvästä kielestä ollaan valmiita tinkimään.

Onneksi esimerkiksi nimien kohdalla on jo tapahtunut käänne parempaan, kun virastojen nimiä on palautettu selvälle suomen kielelle. Postillakin on tässä oma historiansa Itella-syrjähyppyineen.

Perinteikkäiden instituutioiden on opeteltava uusia taitoja, mutta samalla vanhoja arvoja ei kannattaisi heittää roskakoriin – varsinkaan yhdessä yössä. Yleiskielinen, sujuva ja ymmärrettävä tyyli pysyy aina muodissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu