Pääkirjoitus: Hallituksen budjettisopu tuli hintoihinsa

Hallituksen viisikko ja valtiovarainministeri Matti Vanhanen esittelivät budjettiriihensä aikaansaannoksia keskiviikkona. Markku Ulander / Lehtikuva

Jännityksellä odotetun budjettiriihen merkittävin saavutus Sanna Marinin (sd.) hallituksen itsensä kannalta saattoi olla, että hallitus onnistui selviytymään urakastaan ainakin päällisin puolin yhtenäisenä. Tämä paistoi hallituksen johtoviisikon ilmeistä jo tiistai-iltana Säätytalon portailla, kun he kertoivat sovun löytyneen kaikista etukäteen vaikeimmiksi tiedetyiksi kysymyksistä.

Puheenjohtajille oli luonnollisesti mieleen, että hallitus onnistui selvittämään karikkonsa ja pääsee toteuttamaan jatkossakin ohjelmaansa, joka useimmille hallituspuolueille on todellinen toiveiden tynnyri. Ikävä kyllä sovun säilyminen edellytti tälläkin kertaa niin paljon kompromisseja, että riihen anti jäi väistämättä monilta osin pettymykseksi. Eniten selitettävää tästä taisi jäädä keskustan tuoreelle puheenjohtajalle Annika Saarikolle.

Paljoin puhuttujen työllisyystoimien osalta vaikutelmaksi jäi, että hallitus tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei uskalla tehdä sitä kaikkea itse pysyäkseen koossa. Tavoitetta kyllä nostettiin, mutta maali siirrettiin vuosikymmenen loppuun, ja työkalupakkiin sisällytettiin myös oppivelvollisuuden pidentämisen kaltaisia uudistuksia, joita ei ensisijaisesti ole pidetty työllisyystoimina,

Hankalimman rastinsa, ikääntyneiden työllisyysasteen nostamisen, hallitus vieläpä ulkoisti työmarkkinajärjestöjen päänsäryksi. Jos nekään eivät siinä onnistu, hallituksen on koottava rohkeutensa ja tehtävä tarvittavat päätökset itse, vaikka se tekisi kipeää.

Budjettisovun rahallinenkin hinta oli kallis. Alijäämä kohosi riihessä liki 11 miljardiin euroon vahvistaen, että nykyiselle hallitukselle on paljon helpompaa jakaa rahaa kuin pohtia, miten sitä voitaisiin säästää velkaantumisen jarruttamiseksi.

Toki koronakriisi olisi pakottanut minkävärisen hallituksen tahansa elvyttävän talouspolitiikan linjalle, eikä sille ole näkyvissä vaihtoehtoa vielä hetkeen.

Hankalimman rastinsa hallitus ulkoisti järjestöille.

Epidemiaa joudutaan pitämään kurissa myös ensi vuonna, maksoi mitä maksoi. Hallitus myös halusi tehdä kriisin runtelemille kunnille selväksi, että ne saavat valtiolta runsaasti tukea omien budjettiensa paikkaamiseksi. Se on kunnille yhtä helpottava tieto kuin järjestöille lupaus hyvittää niille hupenevat veikkausvoittovarat.

Alijäämää runsaimmin kasvattaneet lisämenot ovat onneksi pääosin kertaluontoisia. Silti hallitus tietää itsekin, että loputtomiin se ei voi jatkaa näin avokätistä menoa. Jotta velkaantuminen saadaan taitettua edes vuoteen 2030 mennessä, on ennemmin tai myöhemmin turvauduttava myös kiristävään finanssipolitiikkaan. Jos ei tämän hallituksen, niin sen seuraajien.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu