Markus Pirttijoen Esalainen: Pitääkö olla huolissaan jos ei olla huolissaan?

Markus Pirttijoki

Markus Pirttijoki

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä tiedotti perjantaina, että edellisen vuorokauden aikana sen alueella oli todettu 12 uutta koronatartuntaa. Kaksi henkilöä oli sairaalahoidossa, joista toinen teholla.

Torstaina yhtymä kertoi yhden iäkkään henkilön kuolleen koronan seurauksena. Hänellä oli ennestään vaikea perussairaus.

Nämä ovat uutisia, jotka kiinnostavat lukijoitamme. Viimeisen kuukauden aikana viidestä luetuimmasta jutusta neljä on liittynyt koronaan. Siitä ei pidä olla huolissaan, että korona kiinnostaa, mutta luetaanko uutisia siksi, että koronasta ollaan huolissaan?

Lukijamääristä kertova diagnostiikka on oivallinen henkisen fiiliksen lämpömittari. Mikä juuri nyt kiinnostaa ihmisiä Päijät-Hämeessä? Luetuimpien uutisten ja puheenaiheiden välillä on selvä yhteys. Väkevimmillään uutisten seuraaminen vaikuttaa myös käyttäytymiseen.

Maaliskuussa korona ryöpsähti silmille kuin hanhiparvi Pikku-Vesijärven rannalla. Lukijamäärät nousivat moninkertaisiksi. Ihmiset ahmivat kaiken tiedon, mitä koronasta kerrottiin.

Mielenkiinto ja huoli etenivät aivolohkosta toiseen ja saivat ihmiset käyttäytymään hassusti. Kansalaiset alkoivat hamstrata vessapaperia. Suomessa on kaksi pehmopaperitehdasta, Nokialla ja Mäntässä. Pelkästään Mäntän tehdas valmistaa enemmän pehmopaperia kuin suomalaiset kuluttavat. No, ehkä ihminen saa turvallisuudentunnetta siitä, että kaapit ovat täynnä wc-paperia ja toista hamstereiden kestosuosikkia, Fazerin sinistä.

Tämä oli aikaa, jolloin kaupassa kuljettiin sormikkaat kädessä ja samaan hyllyväliin uskaltautui vain yksi ihminen kerrallaan. Pankkiautomaattia tökittiin hammastikulla ja naapureita moikkailtiin kadun yli.

Paniikkimieliala katosi noin kuukaudessa. Voin määritellä koittaneen rauhan ajan melkeinpä päivän tarkkuudella, kiitos verkon diagnostiikan. Lukijamäärät tasoittuivat ja ihmiset kiinnostuivat taas samoista asioista kuin ennenkin: tulipaloista ja lottovoitoista.

Verkkolukujen tulokset heijastuivat myös käytökseen. Hansikkaat hävisivät käsistä eikä kaupassa enää pelätty muita ihmisiä. Pankkiautomaatilla otettiin taas sormi käyttöön ja naapurin pihallekin uskaltauduttiin poikkeamaan.

Kesän aikana korona-aika tuntui jo nujertuneen niin korvien välissä kuin muutenkin. Elämä oli palannut uomiinsa.

Syksy toi kevään ilmiön kuitenkin takaisin, mutta vain toisen puolen siitä. Koronauutisointi alkoi jälleen kiinnostaa ihmisiä. Verkkoluvut lähtivät nousuun, ja luetuimpien listan kärkipaikoille kiilasivat koronaan altistuneet, sairastuneet ja kuolleet. Siitäkin huolimatta, että heitä on kokonaisuuteen nähden vähän.

Korona siis kiinnosti taas uutisaiheena, mutta uutiset eivät enää vaikuttaneet ihmisten käyttäytymiseen kuten keväällä. Hanskat eivät palanneet käsiin eikä ihmisiä pelätä. Urheilutapahtumissa ja ravintoloissa käydään. Rapujuhliin kokoonnutaan.

Olisiko tämä merkki siitä, että koronan läsnäolo kiinnostaa, mutta se hyväksytään eikä sen kanssa enää panikoida kuten keväällä?

Joku voisi kutsua tällaista aikaa uudeksi normaaliksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu