Anne Honkasen Esalainen: Nyt on aika lähellä lipsahtaa hyvinvointikiihkoilun puolelle

Anne Honkanen

Keväällä ja kesällä arki on ollut kivaa. Elämään on tullut jotenkin ihan toisenlainen ote, kun kaikki "turha" on kadonnut pois. Se taas on johtunut tietenkin siitä yhdestä viruksesta. Puuta saa koputtaa – ja sen jälkeen käsiä pestä – myös siksi, että lähipiiri on säilynyt tartunnoilta.

Kun on keskittynyt vain oleelliseen, on jäänyt aikaa sellaiseen, jota on aina halunnut tehdä, esimerkiksi lenkkeilyyn, mutta jonka ohitse ilmeisesti se kaikki "turha" on tähän asti mennyt.

Kotona ollessa ruokailuun on tullut säännöllisyyttä. Myös ruokavaliota on voinut ohjata vastaamaan paremmin ravintosuosituksia.

Näiden hyvien muutosten myötä keski-iän mukanaan tuomat kilot ovat alkaneet karista lanteilta ihan kuin huomaamatta.

Kesän kääntyessä syksyksi olen pariin otteeseen havainnut, että hyvien muutosten noudattamiseen on tullut uutta kireyttä. Se mikä keväällä tuli vähän kuin luonnostaan, ilman sen kummempia tavoitteita, onkin muuttunut loppukesästä jo melkoiseksi suorittamiseksi.

Voi kaikki kirosanat, jos askelmittari on jäänyt kotiin lenkin ajaksi. Siinähän on mennyt hukkaan koko lenkki, kun askeleet jäävät mittaamatta: kuntoilusovellusten viikkoraporteissa ei kiitosta jaeta.

Kauppareissut ovat pidentyneet, kun ainesluetteloita ja ravintosisältöjä on pitänyt tiirata lukulasit silmillä. Valinta on vaikea, kun toisessa olisi vähemmän huonoa rasvaa, mutta toisaalta siinä on sitten sokeria.

Netistä pitää googletella kaikki mahdolliset terveisiin elämäntapoihin liittyvät artikkelit, sillä saattaahan olla, että on olemassa joku hyvinvointiin liittyvä asia tai mittari, jota ei ole vielä ottanut huomioon. Tosin samalla on varottava sitä, ettei roiku netissä liikaa, sillä se ei puolestaan näytä hyvältä viikoittaisissa ruutuaikaraporteissa.

Näyttäisi siltä, että olen mennyt ainakin jonkin verran niin sanotusti vanhanaikaiseen.

Tutkijat ovat jo pitkään varoitelleet, että hyvinvoinnin ei pitäisi olla suorittamista, jossa mitataan askeleita ja vahditaan kaloreita. Silloin hyvinvoinnista tulee melko nopeasti pahoinvointia ja vain yksi huoli lisää muiden rinnalle.

Hyvinvointikulttuuria tutkinut yhteiskuntatieteiden tohtori Veera Koskinen totesi haastattelussaan, että hyvinvoinnin tavoitteena ei pitäisi olla elämänmittainen suorittaminen, siinä kilpaileminen ja siitä syntyvä ahdistus.

"Ajatus siitä, että yksilön tulisi suoriutua elämän mittaisesta hyvinvointiprojektistaan omin avuin voi tuottaa ahdistuksen, riittämättömyyden ja välinpitämättömyyden tunteita", Koskinen toteaa artikkelissa.

Syksyn pimentyessä onkin nyt hyvä hetki löysätä sekä lenkkareiden nyörejä että vyötä ja ottaa hyvinvoinnin tavoittelussa aikalisä. Hyvinvointiin kuuluu myös joutenolo.

On kiva käydä lenkillä, ja on kiva voida paremmin, mutta samalla on myös hyvä pitää silmällä sitä, ettei hyvinvoinnin tavoittelu tuota enemmän stressiä kuin hyvää oloa. Seuraavan kerran lenkille mennään perheen kanssa ja ihan ilman askelmittareita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu