Lukijalta: Lapsia ei saa unohtaa, kun aikuisella menee huonosti

Suvi Saarinen, Esa Nordling

Lainsäädäntö velvoittaa aikuisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa työskenteleviä ottamaan huomioon lasten tuen tarpeen. Tilastot eivät kuitenkaan kerro, kuinka monella psykiatrisessa hoidossa olevalla aikuisella on huollettavanaan alaikäisiä lapsia.

Kansainvälisiin tutkimuksiin nojautuen oletetaan, että Suomessakin noin joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Todellisuudessa määrä voi olla vieläkin suurempi.

Perhetaustan merkitys lapsen myöhäisempään hyvinvointiin on osoitettu, ja mielenterveys- ja päihdeongelmien kohdalla ylisukupolviset vaikutukset on tunnistettu monissa tutkimuksissa. Erityisessä riskissä ovat lapset perheissä, joissa mielenterveyden häiriö vaikuttaa vanhemman toimintakykyyn ja vuorovaikutukseen ja oireet ovat pitkäkestoisia (Solantaus & Paavolainen 2009). Lasten tuen tarve on aina yksilöllinen, ja se myös vaihtelee riippuen perheen tilanteesta.

Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksen (2018) perusteella lasten puheeksi ottaminen aikuisten mielenterveyspalveluissa on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta toiminnassa on alueellisia ja erikoisalakohtaisia eroja. Myös yhteistyömallit lapsiperheiden palveluiden eri toimijoiden välillä puuttuvat.

Näin ollen lasten tilanteen puheeksi ottaminen ei ole systemaattista aikuisten mielenterveyspalveluissa. Näyttöön perustuvia menetelmiä, kuten ennaltaehkäisevä Toimiva lapsi & perhe -menetelmäperhe, on jo olemassa. Lapset puheeksi -keskustelun avulla voidaan tukea lasten hyvinvointia ja vahvistaa vanhemmuutta. Menetelmän vaikuttavuus on osoitettu tutkimuksissa, ja se soveltuu suomalaiseen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmään.

Koulutustakin menetelmän käyttöön on saatavilla. Näistä seikoista huolimatta menetelmää ei tällä hetkellä hyödynnetä tarpeeksi lasten tilanteen kartoittamiseksi. Yksilökeskeinen hoitotraditio, kiireeseen vetoaminen sekä kirjaamiskäytäntöjen puutteet lienevät keskeisiä syitä tähän.

Erityisessä riskissä ovat lapset perheissä, joissa mielenterveyden häiriö vaikuttaa vanhemman toimintakykyyn ja vuorovaikutukseen.

Poikkeustilan aikana perheiden hyvinvoinnista on kantautunut huolestuttavia tietoja. Helsingin Sanomat uutisoi 26.5.2020, että korona-aika on pahentanut nuorten ja perheiden jo olemassa olevia ongelmia, kuten mielenterveysongelmia ja vanhempien ongelmallista päihteiden käyttöä. Lapsiperheet, joissa vanhemmalla on mielenterveysongelmia, kertoivat arjestaan 9.5.2020 Aamulehdessä.

Koronapoikkeustila on näissä perheissä ikään kuin kriisi toisen päälle, ja vastuu avun hakemisesta jää perheelle itselleen. Huoli näiden perheiden lasten hyvinvoinnista on siten entistäkin ajankohtaisempi (muun muassa Etelä-Suomen Sanomat 21.8.2020).

Oikea-aikaisella ja riittävällä tuella iso osa perheistä selviää hyvin, eivätkä vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmat automaattisesti määritä lasten ja perheen myöhempää hyvinvointia. Palvelujärjestelmän tukea perheet kuitenkin tarvitsevat. Parhaimmillaan ennaltaehkäisevä työ osana korjaavia palveluita tukee yksilön toipumista ja kannattelee koko perhettä.

Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus alkaa laatia hoitosuositusta aiheesta Lasten huomioiminen osana aikuisten mielenterveys- ja päihdetyötä – perhetyö osaksi hoitotyötä. Hoitosuositukset ovat tutkimusnäyttöön perustuvia suosituksia, joiden avulla pyritään parantamaan hoitotyön laatua ja yhtenäistämään perusteettomasti vaihtelevia käytäntöjä. Työ alkaa ensi vuonna.

Suositukset ovat kuitenkin vain suosituksia eivätkä yksinään takaa muutosta lapsiperheiden tilanteeseen. Tukemalla perheitä nyt vaikutetaan tulevaisuuteen. Perheiden voimavaroja ja vanhemmuutta vahvistavien tukimuotojen tulee olla systemaattinen osa aikuisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Siksi painopistettä tulisi kääntää ennaltaehkäiseviin tukimuotoihin, mikä vaatii palvelujärjestelmätason muutoksia.

Suositusten jalkautuminen käytäntöön edellyttää konkreettisia muutoksia, toimintaohjeita, selkeää kirjaamiskäytäntöä sekä tiivistä yhteistyötä kaikkien perheiden parissa työskentelevien kesken.

Suvi Saarinen on hankevastaava Toivosta turvaa -hankkeessa. Esa Nordling on kehittämispäällikkö THL:ssä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu