Lukijalta: Leipäjonoista on syntynyt pysyvä instituutio hyvinvointiyhteiskuntaan

Leipäjonoista keskusteleminen eduskunnassa herättää syviä liikutuksen tunteita. Leipäjonojen instituutio täyttää 30 vuotta; 1990 syvän taloudellisen laman seurauksenahan ne syntyivät.

Eduskunnassa on köyhillä paljon ystäviä ja selkään taputtajia. Hallituksen näyttävä köyhyysposeeraus ei saa aikaan liikutuksen tunteita, eivätkä silmistä vieri kyyneleet.

Hyvinvointiyhteiskuntamme tarvitsee leipäjonoja, leipäjonot ja köyhyysposeeraus vetoavat köyhälistöön ja maan hiljaisiin. Poliittisen puoluekentän hengissä säilymiseen tarvitaan leipäjonoja. Köyhyysposeerausta ei voi harrastaa, jos ei ole leipäjonoja.

Lapsiperheiden köyhyydestä on puhuttu sata vuotta. Lapsiperheiden köyhyys on vähentynyt. Nälkään ei kenenkään tarvitse kuolla Suomessa 2020. Hallituksen toimeentulotuen rahasumman nostaminen 75 euroon sielua kohti ei ollut oikeudenmukainen ratkaisu. Köyhyysposeerauksella kalastellaan köyhien ääniä ja poliittisten puolueiden kannatusta.

Uutisanalyysi: Moni köyhyysmittari osoittaa väärään suuntaan – miksi yksi ostaa viimeisillä rahoillaan limsaa ja toinen reissaa velaksi?

Minulla on kokemusta 1990-luvun lamasta ja työttömyydestä. Silloin valtava määrä kansalaisia joutui työttömäksi. Yritykset ajettiin konkurssiin, ja silloin alkoi omaisuuden uudelleen jakaminen.

Muistan hyvin, miten lapsilisiä leikattiin sadalla markalla. Toimeentulotukea leikattiin, toimeentulotukeen tuli vuokran omavastuu, eikä sanomalehtimenoja tai saunamaksuja hyväksytty toimeentulotukimenoihin.

1990-luvun laman aikana poliitikot eivät harrastaneet köyhyysposeerausta.

Sailaksen lääkkeisiin sisältyi työmarkkinatuen harkinnanvaraisuus, puolison tulot otettiin huomioon työmarkkinatuen määrässä. Minulla on kokemusta työmarkkinatuen harkinnanvaraisuudesta: joka kuukausi jouduin lähettämään Kelalle selvityksen mieheni palkkatiedoista. Kelan maksaman työmarkkinatuen määrä vaihteli joka kuukausi huomattavasti.

En ole vihainen Sailakselle, hän oli rehellinen ja suoraselkäinen demari, vanhan liiton mies.

1990-luvun lamasta syntyi leipäjono-instituutio ja seurakunnat ryhtyivät jakamaan ruoka-avustuksia. Köyhyydestä on käyty keskustelua vaihtelevasti, mutta 1990-luvun laman aikana poliitikot eivät harrastaneet köyhyysposeerausta.

Siitä lamasta selvittiin jotenkin, vaikka köyhyys aiheuttikin häpeää kansalaisten keskuudessa. Köyhät ovat aina keskuudessamme – onko tämä sitä raamatun köyhyysposeerausta?

Tarja Honkanen

Lahti

"12 vuotta sitten ruokaa hakivat alkoholistit, nyt koko yhteiskunnan kirjo" – Lahdessakin ihmisten ruuan puute on aikamoinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu