Ilkka Kuosmasen Esalainen: Martoista, metsistä ja Dalla Vallen petollisuudesta – eli täydellisen lakkasuon metsästys

Ilkka Kuosmanen

Siihen nähden että elämme tietoyhteiskunnassa, tiedämme lopulta aika vähän. Aivan perusjututkin ovat hämärän peitossa, niin kuin nyt tämä, että missä on hyvä marjapaikka. Edes Marttaliitto ei ole saanut aikaiseksi karttapalvelua, jossa marjapaikat esitettäisiin luotettavasti ja tarkasti. Tiedän, että netissä on olemassa marjahavainnot.fi-palvelu, jossa hyvän mättään sijainti esitetään noin neliökilometrin tarkkuudella. Se on pelkkää kiusantekoa. Parin metrin tarkkuus ja gps-koordinaatit ovat 2020-luvulla perusedellytys.

Itselläni on kohtalaisen hyvä tilanne mustikan suhteen, sillä sitä kasvaa tontillani. Hyvää lakkapaikkaa olen sen sijaan ollut jo pitkään vailla. Koska tänä kesänä sosiaaliset mediat täyttyivät pröystäilevästä materiaalista, jonka mukaan lakkoja oli aivan joka nurkalla etelässäkin, päätin visusti, että nyt täytyy vihdoin panna perheen lakka-asiat kuntoon.

Käytössäni ei ole asiasta perillä olevia sukulaisia tai muitakaan shamaanitietäjiä, joten jouduin luottamaan nykyaikaisiin karttasovelluksiin ja hakuammuntaan. Päijät-Häme on verraten vähäsoista aluetta, joten mahdollisuuksia ei ole aivan loputtomasti. Päätin rajata ojitetut suot tarkastelun ulkopuolelle, koska niillä kasvaisi todennäköisesti jo vankka metsä.

Mustikat ovat innostaneet hurjasti pakastinostoksille – Lahden Euronicsissä pienet pakastimet olivat lopussa kolme viikkoa

Myös nimistön perusteella voi tehdä tiettyjä päätelmiä, sillä esi-isämme eivät olleet varsin kekseliäitä maastonmuotoja nimetessään. Lakkasuo-nimisiä soita on Suomessa kymmeniä, mutta harmillisesti niistä lähinkin taitaa sijaita Hämeenlinnassa.

Lopulta löysin kartalta muutaman lupaavan avoimelta vaikuttavan suon kohtalaisen etäisyyden päästä. Suostuttelin vaimoni mukaan täydellisen lakkasuon metsästykseen. Vähättelin lentävien hyönteisten määrää ja maalailin kuvia talvea taittavista lettukesteistä, joissa valtavat ohukaiskasat häviäisivät kullankeltaisen hillomassan alle.

Ehdimme harppoa soista läpi kaksi, ennen kuin kärsivällisyys oli lopussa. Totesimme, että karpaloa niiltä nurkilta kuitenkin kannattaisi myöhemmin tulla yrittämään.

Suomalaiset innostuivat myymään marjasaaliitaan ostopisteille – mustikkaa myytiin kymmeniä tuhansia kiloja

Autolle palatessamme päätimme koukata miellyttävän sammaleisen kuusimetsän kautta. Sieltä löytyi herkkutatteja, paljon! Olihan ne pois poimittava.

Kotona tajusin, että sienillä voisi tänä kesänä lyödä rahoiksi. Koronaviruksen vuoksi ulkomaisten poimijoiden pääsy maahan on pitkälti estynyt, mikä avaa pelikentän kaltaisilleni opportunisteille. Pakkasin puolet sienistä auton perään ja ajoin Vierumäen Matkakeitaalle, jonne sienikeisari Dalla Vallen ostajan piti saapua. Kun auto oli tunnin myöhässä, alkoi jo vähän harmittaa. Keruuauton puhelimeen ei tietenkään vastattu, mutta kanssakärsijältä sain kuulla, että myöhästyminen olisi ainakin pari tuntia. Häneltä jäi myymättä peräkontillinen kantarelleja.

Oman pakastimen herkkutattikiintiö oli jo täynnä, joten sienet saivat loppusijoituspaikan läheisestä metsästä.

Tarinan opetus: metsästä löytää usein sitä, mitä ei tiennyt kaipaavansa. Ja hyvä lakkapaikka – se löytyi vasta seuraavalla reissulla. En varmasti kerro mistä. Tiedoksi kuitenkin sille, joka oli vienyt sieltä parhaat päältä ennen minua: tulee seuraavia kesiä.

Ahkera pariskunta hankkii mustikanostajia Facebookin kautta – marjarahojen avulla saatiin jopa asuntolainan käsiraha maksettua

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu