Lahdessa nousi poliittinen myrsky, kun hyvinvointiyhtymän yhtymäkokous päätti perustaa sote-peruspaveluja tuottavan yhteisyrityksen Mehiläisen kanssa. Pelin ratkaisivat kokoomuksen lahtelaisedustajat Francis McCarron ja Terttu Pohjolainen. He äänestivät hankkeen puolesta vastoin Lahden kaupunginhallituksen niin ikään äänestyspäätöksenä syntynyttä ohjeistusta.
Pitkin elokuuta puolueet kävivät keskusteluja siitä, tulisiko kaksikkoa rangaista omavaltaisesta menettelystään ja jos, niin millä tavoin. Yhteisyritystä vastustaneet puolueet ovat olleet jyrkkänä. Ne eivät tyytyisi vain hyllyttämään McCarronia ja Pohjolaista tulevista yhtymäkokouksista, mikä on ollut normaali käytäntö vastaavissa tapauksissa. Niiden mielestä kaksikko toimi merkittävässä asiassa niin tuomittavasti, että heidät tulisi erottaa kaikista muistakin valtuuston heille osoittamista luottamustehtävistä.
Kokoomuksen tietysti puolustaessa omiaan puolueet eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen, minkä seurauksena valtuustossa otettiin maanantaina seuraava askel. Perusteilla on tilapäinen valiokunta puntaroimaan McCarronin ja Pohjolaisen luottamusta. Jos valiokunnan peukalo kääntyy alaspäin, valtuusto voi ryhtyä tarpeelliseksi arvioimiinsa toimiin.
Epäilemättä McCarron ja Pohjolainen kuten myös kokoomus tiesivät, ettei kaupunginhallituksen ohjeesta poikkeaminen jää seuraamuksitta. Se oli kuin märkä rätti vastoin hallituksen enemmistön kasvoja. Nyt enemmistö janoaa hyvitystä, mutta jokin tolkku pitäisi silti jälkipuinnissakin säilyttää.
Ainoa oikea tuomari on äänestäjä.
On selvää, ettei kaksikko enää ole luottamuksen arvoinen edustamaan kaupungin tahtoa yhtiökokoukseen verrattavissa olevassa yhtymäkokouksessa, missä "rikos" tapahtui. Erottaminen myös muista luottamustehtävistä olisi sitä vastoin täydellinen ylilyönti ja myös kyseenalainen ennakkotapaus, koska niin McCarron kuin Pohjolainen ovat tiettävästi hoitaneet niitä moitteettomasti. Vaarallisimmillaan tällä avattaisiin portit käytännölle, jossa enemmistö voisi aina halutessaan hankkiutua kätevästi eroon silmätikukseen ottamista vastapuolen luottamushenkilöistä milloin milläkin verukkeella.
Demokratian näkökulmasta ainoa oikea tuomari, jolla tulee olla valta arvioida luottamushenkilön tehtävissään nauttimaa luottamusta kaikessa laajuudessaan, on äänestäjä. Arviointiin tarjoutuu seuraava tilaisuus jo keväällä. Siksi puolueiden soisi malttavan mielensä ja jättää nyt langettamatta kohtuuttomia rangaistuksia, jotka vaarantaisivat vakavasti luottamushenkilön oikeusturvan. Talouskriisin vallitessa tarmoa luulisi riittävän aivan muihin asioihin.
