Lukijalta: Julkinen terveydenhuolto kestää vertailun

Kirsi Timonen

Etelä-Suomen Sanomissa ja Itä-Hämeessä 27.8. tuotantotalouden professori Paul Lillrank väitti yksityisen olevan täysin ylivertainen terveydenhuollossa. Tähän täysin turhaan vastakkainasetteluun tekee mieli todeta, höpö höpö.

Sekä julkinen että yksityinen voivat toimia hyvin ja tehokkaasti, tai päinvastoin huonosti. Esimerkiksi hyvin toimivan Tuusulan terveyskeskuksen (julkinen toimija) malli näyttää olevan pohja, johon Päijät-Hämeen maakuntaan suunnitellun yhteisyrityksen toimintalogiikkakin näyttäisi Mehiläisellä perustuvan.

Tuusulan mallissa hoito alkaa heti, hoito toteutetaan moniammatillisissa tiimeissä, hoitoa koordinoi potilaalle annettu oma yhteyshenkilö eikä jonoja ole. Kuulostanee tutulta myös yhteisyritystä valmistelleista. Toiminnan merkittävä uudistaminen ja valtakunnallisena mallina oleminen onnistuvat myös julkiselta toimijalta, kuten Tuusula on esimerkillään osoittanut.

Tällä samalla "Tuusulan-mallilla" myös Heinolan terveyskeskus on alkanut toimia jo viime tammikuusta lähtien. Jokainen yhteydenottaja saa yhteyshenkilön, hoito tapahtuu moniammatillisissa tiimeissä, hoito alkaa heti, lääkäriin pääsee nopeasti, jos on tarve ja etänä kotisohvalle hoidetaan kaikki, mitä voi etänä hoitaa.

Väestömme on terveyskeskuksen toimintaan tyytyväistä. Tavoitteenamme on olla maakunnan parhaita terveyskeskuksia jatkossakin. Myös Terveyskylän digihoitopolkua olemme Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän kanssa yhdessä kehittämässä pitkäaikaissairaiden hoitoon perusterveydenhuollossa ensimmäisenä Suomessa.

Olemme Heinolan terveydenhuollossa tehneet vuosien varrella hyvää yhteistyötä monien eri yritysten kanssa niin tutkimusten ja terapioiden hankinnassa, ilta- ja viikonloppuvastaanotossa kuin erikoissairaanhoidossakin. Hyvässä rinnakkaiselossa voi arvostaa toista toimijaa yhteistyökumppanina puolin ja toisin.

Yritykset olisivat voineet välttyä koko kriisiltä ja lisätä henkilöstöä jo pelkästään omaisia ja henkilöstöä kuuntelemalla.

Markkinoiden päivittäinen kuuntelu ja kausivaihteluun varautuminen on Lillrankin mielestä ylivertaista suurivolyymisella yksityisellä. Tätä mantraa yksityisen toiminnan ylivertaisuudesta viljeltiin aiemmin myös ikääntyneiden hoivapalveluissa.

Kuitenkaan ennakkoon määritellyllä rahamäärällä varustetussa toiminnassa nopeat muutokset tai menojen lisäykset eivät ikävä kyllä onnistu sen paremmin kuin nähtiin vuoden 2019 hoivakriisin yhteydessä. Yritysten olisi ollut täysin mahdollista välttyä koko kriisiltä ja lisätä henkilöstöä jo pelkästään omaisia ja henkilöstöä kuuntelemalla, mutta näin ei näissä kriisin ytimeen joutuneissa suurivolyymisissä yrityksissä toimittu.

Yrityskään ei lisää volyymiä yli budjetin, ellei lisärahaa ole toimintaan tulossa, yritys kun pyrkii tekemään myös voittoa. Tuolta osin julkisesti rahoitettu toiminta asettaa väistämättä rajat myös yrityksen menojen kasvulle, jos menoraami on ennakkoon määritelty, eikä tuloja tule yritykseen lisää.

Viime kädessä julkinen terveydenhuolto joutuu kuitenkin varmistamaan, että kaikki saavat tarvittavat lakisääteiset palvelut, olipa määrärahaa tai ei.

Yksityisen ei tarvitse noudattaa jäykkää hankintalakia samalla tavalla kuin julkisen toimijan, mikä tuo etua ja ketteryyttä hankintoihin. Myös päätöksenteko voi olla yrityksessä ketterämpää ja reagointi sitä kautta nopeampaa. Kuitenkin sekä julkinen että yksityinen julkisesti rahoitettu terveydenhuolto voivat toimia hyvin tai huonosti: organisaatiomuoto ei tätä määritä.

Oleellista onnistumisen kannalta on osaava ja innostunut henkilöstö, halu palvella asiakkaita laadukkaasti, muutosketteryys, kehitysmyönteisyys, avoimuus uusille ajatuksille ja hyvä johtaminen. Tämä onnistuu myös julkisessa terveydenhuollossa.

Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri ja johtava ylilääkäri Heinolasta.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.