Ida Nivan Esalainen: Kesässä parasta on sen loppuminen

Ida Niva

Nyt se on sitten virallisesti ohi. Nekin, jotka jaksavat uskotella elokuun olevan kesäkuukausi, joutuvat viimeistään tämän päivän jälkeen kohtaamaan totuuden: syksy on alkanut.

Aika heittää hyvästit pilvettömältä taivaalta helottavalle auringolle, kaikelle vehreälle ja kukkivalle, väreille ja tuoksuille, helteisille päiville ja trooppisille öille, sormille sulavalle jäätelölle, lämpimässä järvivedessä lillumiselle, paljaille varpaille nurmikolla, tuoreen vihdan tuoksulle mökkisaunan eteisessä, keveille kesämekoille ja huolettomuudelle.

Tästä eteenpäin kaikki vain kuihtuu, lakastuu ja kuolee. Arjen harmaus iskee täysillä tajuntaan syksyn ensimmäisten sateiden alkaessa. Muuttolinnut lähtevät jättäen jälkeensä vain painostavan hiljaisuuden. Sandaalit vaihtuvat saappaisiin, suupielet kääntyvät alaspäin ja pysyvät asennossa ainakin seuraavat puoli vuotta. Säkkipimeät aamut ja illat ovat jo ovella. Konttorissa lymyävän päivätyöläisen kannattaa tankata päivänvaloa kun vielä ehtii, sillä seuraava tilaisuus siihen on ensi keväänä.

Seuraavat puoli vuotta kahlataan loskassa ja marraskuussa aletaan odotella lunta, jota ei luultavasti tule. Vielä kamalampaa tästä kaikesta tekee se, että pimeän ja kylmän pakeneminen johonkin kauas lämpimään on tuskin tänä talvena mahdollista. Tai ainakaan kovin viisasta.

Ei tarvitse enää esittää, että kesä on paras vuodenaika, koska se ei ole.

Mitä jos syksyyn suhtautuisikin toisella tavalla? Ihanaa, kun kesä on vihdoin ohi! Ei tarvitse enää hikoilla helteessä, läträtä aurinkorasvalla tai kärsiä palaneesta ihosta eikä hätistellä hyttysiä, paarmoja ja kutsumatta kylään piipahtaneita mökkivieraita kimpustaan. Ennen kaikkea ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä siitä, että haluaa istua kotona katsomassa Netflixiä, vaikka ulkona paistaa aurinko.

Kesään liittyy joka vuosi valtavasti paineita ja odotuksia. Ehkä suurin liittyy säähän. Kesällä, etenkin oman kesäloman aikana, on oltava lämmintä ja aurinkoista. Viileä ja sateinen kesä ei tunnu kesältä lainkaan.

Koska Suomen kesästä ei koskaan tiedä, jokaisesta hellepäivästä on otettava kaikki ilo irti. Sekuntiakaan ei saa tuhlata, koska sommaren är kort ja ihan kohta tämä kaikki ainutlaatuinen ihanuus on ohi.

Ida Nivan Esalainen Mökkisaunan lauteilla kaikkoaa kiire

Kesään liittyy sään lisäksi monia muitakin toiveita. Haaveili sitten kesäromanssista, leppoisasta lomasta perheen kanssa tai tasaisesta rusketuksesta, suurin osa meistä varmasti odottaa kesältä jotain. Suuri osa meistä epäilemättä myös pettyy. Kesäflunssa, ukonilma tai lähijärvessä killuva sinilevälautta tuntuvat maailmanlopulta. Neljän viikon yhteinen loma päättyy avioerohakemukseen ja liian ahkera auringonpalvonta melanoomadiagnoosiin. Kesäloman loppuminen tuntuu pahalta, jos edessä on pelkkää yksitoikkoista puurtamista seuraavaan lomaan asti.

Ainakaan itselläni syksyyn ei liity mitään odotuksia, joten se harvemmin aiheuttaa pettymyksiä. Kuulaat, aurinkoiset päivät jatkuvan kaatosateen sijaan ovat pelkkää plussaa. Jos syyskuussa vielä tarkenee t-paidassa, se on iloinen yllätys. Kun illat pimenevät yhä aikaisemmin, samalla myös vaatimukset vähenevät. Saa rauhassa vetää villasukat jalkaan ja käpertyä viltin alle. Keittää teetä, sytyttää kynttilöitä ja rauhoittua. Ruskan värit saavat luonnon hehkumaan aivan uudella tavalla, ja ulkoilu raikkaassa ilmassa virkistää. Ei tarvitse enää esittää, että kesä on paras vuodenaika, koska se ei ole. Pimeydestä ja synkkyydestä nauttiva saa vihdoin olla oma itsensä.

Ja mikä parasta: kohta voi alkaa jo odottaa joulua.

Ida Nivan Esalainen Lahtelainen autoilija ajaa kuin jenkki

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu