Milja Kungaksen Esalainen: Koronakevään jäljet väsyttävät vieläkin – miten aiotte selvitä tulevasta syksystä?

Milja Kungas

Kuluvana kesänä ympäriltä on kuulunut huokauksia. Ihmisiä väsyttää. Edes ihana sää, rauhallinen lomailu ja pienet kesäpuuhastelut eivät ole tuoneet takaisin niitä voimia, joita kummallinen kevät vei mennessään. Koronaepidemia ja poikkeustila ottivat monella koville.

Huomasin töihin palatessani väsymyksen olevan ihan yhtä suuri kuin lomalle jäädessäni. Olen monelta ihmiseltä, alasta riippumatta, kuullut samaa. Kesä ja loma eivät tänä vuonna riittäneet palauttamaan tarpeeksi. Koronakevät yksinkertaisesti vei voimat.

Keväällä koronakurimuksen iskiessä puhuimme tuttavien kanssa yhteen ääneen, että ”onneksi on kevät, lisääntyvä valo ja lämpö, onneksi voi ulkoilla – ajatelkaa, jos tämä olisi iskenyt marraskuussa”.

No, tässä sitä ollaan. Odottelemme hiukan hämmentyneinä, että tuleeko se taas, ja nyt onkin sitten marraskuu jo melko lähellä. Valo vähenee, sää kylmenee, varjot puskevat ylle. Ihmisten suupielet kääntyvät yhä useammin alaspäin, toisin kuin kesällä.

Tuleva syksy jännittää. Tunteet vaihtelevat odotuksesta ärsytykseen ja jopa lievään ahdistukseen. Jos tulee samanlainen pakkopysäytys kuin keväällä, miten siitä selviää?

Entä miten selviävät ne, jotka ovat siellä ytimessä, terveydenhoitoalalla? Kevät oli heille raskas, vei jaksamisen äärirajoille niin fyysisesti kuin henkisesti.

Kysely Oma aika väheni mutta yhteinen aika lisääntyi – näin koronapandemia ja poikkeusaika vaikuttivat päijäthämäläisten parisuhteisiin

Hoitoalalla työskentelevät tutut kertovat, että koronatyö on rapauttanut perusterveydenhuoltoa ja sen tehtäviä rankalla kädellä, kun koronatyöhön on siirretty hammashoitajia, suuhygienistejä, terveydenhoitajia ennaltaehkäisystä... Jatkuva poikkeustila työssä on kuormittavaa, ohjeet muuttuvat koko ajan. Eräs hoitoalalla toimiva totesi, että kiitokset hoitajille tuntuvat lähinnä ylistämällä alistamiselta, kun oikeasti tarvittaisiin "lisää käsiä ja rahaa".

Työterveyslaitos tiedotti tällä viikolla kyselytutkimuksestaan, jonka mukaan suomalaisten työhyvinvointi parani koronakeväänä. Tutkimusprofessori Jari Hakanen kommentoi TTL:n tiedotteessa, että lisääntynyt etätyö ja läheisyys perheissä näyttivät vaikuttaneen myönteisesti työhön ja tuoneet siihen positiivista virettä. Krooninen väsymys väheni, paitsi lähijohdolla ja johtajilla. Heillä työuupumus lisääntyi hieman.

Ehkä hieman yllättäenkin lähityötä tehneiden työhyvinvoinnissa ei näkynyt TTL:n mukaan muutoksia. Tutkimuksen mukaan lähityössä olevien työhyvinvoinnissa ovat auttaneet esimiehiltä ja työtovereilta saatu tuki ja aloitteellinen uusien työtapojen omaksuminen.

Kollega vinkkasi eräänä päivänä toimitukseen tulleesta uutuudesta, Eeva Kolun kirjoittamasta Korkeintaan vähän väsynyt -kirjasta. Vähän vitsailimme, että tämähän sopisi. Luin takakannen, ja täytyypä todeta, että nyt kirja odottaa lukemista tuossa vierelläni, koska siinä seisoo näin: "Mikä uuvuttaa? Se, että ottaa kantaakseen kaikkien murheet, se että yrittää olla kaikkea kaikille, se ettei ota omaa tilaansa vaan vääntää itsensä mutkalle sopiakseen siihen tilaan jonka muut antavat".

Osuiko? Niin minuunkin. Ja sitten on vielä se covid-19.

Etätöissä arkiliikunta voi kohdistua vain jääkaapille ja työyhteisö ei huomaa mahdollista työuupumusta – siitä voivat kertoa väsymyksen lisäksi tunteiden hallinnan ongelmat ja kyynisyys työhön

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu