Lukijalta: EU:sta käytävää julkista keskustelua ei saa luovuttaa sen vastustajien temmellyskentäksi

Juhani Kivelä

EU:sta tarvitaan laajaa kansalaiskeskustelua, vaatii ministerinä toiminut Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes ( Kanava 5/2020). Työelämäprofessori, EU-komissiossa kabinettipäällikkönä toiminut Vesa Vihriälä katsoo, että kriittinen keskustelu EU:sta on Suomessa vaikeaa, vaikka sille olisi tarvetta ( HS 5.8.).

Miksi se on vaikeaa? Olisiko yksi syy se, että kannattajat eivät käytä selkosuomea ja vastustajat puhuvat harhaanjohtavasti?

Eduskunta ryhtyy heti syyskauden alussa ruotimaan korona-huippukokouksen päätöksiä. Näyttää siltä, että EU-vastustajat pyrkivät siinä määrittelemään käytävän keskustelun sisällöt. Taistoon käydään aseina perustuslakikikkailu ja talousvastuut, sekä lisänä liittovaltiopelot ja itsenäisyyden menetys.

Keskustelujen äänestystulokset tiedetään. Huolestuttavaa tilanteessa on joidenkin perinteisten EU-kannattajien piirissä esiintyvä horjuminen. Perustuslakia pitää kunnioittaa, mutta siinä ei saa sortua lain ääritulkitsijoiden kelkkaan.

EU on Euroopalle ja EU-jäsenyys Suomelle tässä maailmanjärjestyksen murroksen ajassa merkittävästi tärkeämpi kuin liittyessämme unioniin turvallisuuspoliittisesti seesteisenä aikana 1990-luvun puolivälissä. Unionista käytävää julkista keskustelua ei saa luovuttaa sen vastustajien temmellyskentäksi.

EU-kannattajien on syytä ryhdistäytyä ja ottaa keskustelun johto haltuun. Kansalaisille tulee kertoa selkein argumentein, miksi jäsenyytemme unionissa on hyvinvointiyhteiskuntamme turvallisuuden, talouden ja arvopohjan kannalta elintärkeää.

On tuotava myös esiin, että EU-jäsenyys on vahvistanut itsenäistä valtiollista asemaamme ja että unionin puitteissa vaikutusvaltamme omiin kohtaloihimme on lisääntynyt. Emme ole enää suurvaltojen pelinappula. Suomesta on tullut omaehtoinen ja yhteistyöhakuinen eurooppalainen toimija.

Max Jakobsonin arvio Suomen asemasta Neuvostoliiton romahduksen ja EU:hun liittymisemme jälkeen on paljon puhuva. Max tilitti tuntojaan tyttärelleen 1997. Linda välitti ne viimeisinä sanoinaan isänsä muistotilaisuuden kuulijoille Säätytalolla 2013: ”Kuulehan, olen vasta viime aikoina ymmärtänyt, että ensimmäistä kertaa koko historiansa aikana Suomi on nyt todella itsenäinen.”

EU-keskustelussa on ylläpidettävä näkyvästi ja jatkuvasti kansalaismuistia siitä, miten olemme jo tähän mennessä voineet edistää sekä omaa että yhteistä unionin etua.

Suomalainen talousosaaminen oli keskeisessä roolissa unionin piirissä vuosien 2008–2009 globaalin finanssikriisin ja eurokriisin hallinnassa. Siitä kantoi oleellista vastuuta 1990-luvun Suomen talousvaikeuksissa marinoituneiden ketju Erkki LiikanenOlli RehnVesa Vihriälä. Keskushyökkääjänä toimi komissaari Rehn.

Rauhan ja turvallisuuden unioni joutui 2010-luvulla ensi kerran ydintehtävässään tosi toimiin. Euroopassa 70 vuotta kestänyt rauhantila murtui vuonna 2014. Venäjä miehitti Krimin, aloitti väsytyssodan Ukrainaa sekä hiljaisen monikeinosodan EU:ta vastaan. Unioni vastasi Venäjään kohdistuvilla talouspakotteilla. Kamppailu jatkuu edelleen eikä loppua näy.

Heti perään vuonna 2015 unionia ja myös Suomea järkytti maahanmuuttajavyöry etelästä. Suomi ja EU selvisivät siitä siedettävästi, mutta uuden vyöryn uhka on jatkuvasti väijymässä. Venäjä hyödynsi silloin yllättäen Suomen paineista asemaa ja testasi maamme ja EU:n kestävyyttä polkupyörämaahanmuuttajien joukkoiskulla Sallan rintamalla.

Presidentti Sauli Niinistön suora neuvottelu presidentti Vladimir Putinin kanssa ratkaisi silloin kriisin, mutta uusi painostusase jäi testattuna Venäjän asearsenaaliin. Onneksi meillä on presidentti, joka osaa toimia Venäjän kanssa.

Maahanmuuttouhkat ovat Etelä-Euroopassa todellisia. Solidaarisuudessa ei ole yksin kysymys taloudesta. Kukapa enää muistaa sitäkään, että Italia oli Euroopan ensimmäisiä maita, jotka tarjosivat meille talvisota-apua.

Tämä kaikki ei merkitse sitä, ettei EU:ssa olisi kritisoitavaa. Sitä on paljonkin: läheisyysperiaatteen toteutuksessa, hallinnon toimintatavoissa ja erityisesti direktiiviohjauksessa. Turvallisuus on meille kuitenkin olemassaolomme kysymys.

Kommentoi