Aleksi Sammaliston Esalainen: Hölmö päätös johti ahdistavaan lomaan

Aleksi Sammalisto

Lahden Isku Areenassa oli torstaina 12. maaliskuuta hiljaista, kun Pelicans pelasi koronapandemian vuoksi keskeytetyn Liiga-kauden viimeiseksi jäänyttä runkosarjaotteluaan tyhjille katsomoille.

Lentoyhtiö Finnairin asiakaspalvelussa ruuhkaa sen sijaan riitti. Minun ja monen muun lomamatkansa kohtaloa pohtineen asiakkaan mielessä pyöri yksi olennainen kysymys: kannattaako tässä vaiheessa lähteä enää yhtään minnekään?

Olin odottanut neliviikkoiseksi kaavailtua Aasian lomaani yli puoli vuotta. Alla oli kesästä 2019 jatkunut työputki niin lehden kuin radion palveluksessa. Kiekkokauden viimeiseksi jääneen pelin jälkeen minulla oli alle vuorokausi aikaa tehdä ratkaisu. Lento kohti Bangkokia lähti perjantai-iltapäivällä 13. maaliskuuta.

Sekä radion selostajakollega että Finskin asiakaspalvelija saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että reissuun oli vielä tuossa vaiheessa turvallista ja huoletonta lähteä.

Olen käynyt vajaan 33 elinvuoteni aikana 34 eri maassa. Thaimaa oli jo entuudestaan tuttu paikka, mutta uutuudenviehätyksen puutekaan ei laskenut yli neljässäkympissä riehunutta matkakuumettani. Päätin astua koneeseen ja lensin tuhansien kilometrien päähän viettämään odotettua löhölomaa.

En ole koskaan nauttinut loman päättymisestä yhtä paljon.

Saavuimme avopuolisoni kanssa Koh Samuin saarelle lauantaina 14. maaliskuuta. Meininki tuttavapariskunnan kanssa vuokratussa villassa oli aluksi rentoa. Muutaman paikallisen oluen ja kansainvälisen uutispäivityksen jälkeen ahdistuksen tunne alkoi kuitenkin vallata alaa.

Heti ensimmäisen kokonaisen lomaviikon alkajaisiksi saimme tiedon Hongkongin kautta kaavaillun paluulentomme peruuntumisesta. Suomen päässä mieleeni herännyt kysymys muutti aikamuotoaan: Kannattiko lähteä enää yhtään minnekään? No eipä kannattanut.

Turisteja palvelleiden thaimaalaisten kasvoilla maailmanlopun meininki ei vielä maaliskuun puolivälissä näkynyt. Huolestuneiden sukulaisten Suomesta lähettämät viestit saivat kuitenkin kaksihenkiseksi kaventuneen reissuryhmämme toimimaan. Hinnasta piittaamatta ostimme ensimmäiset mahdolliset paluulennot Suomeen.

Finnairin suoran paluulennon oli määrä startata Bangkokista maaliskuun viimeisenä sunnuntaina. Aloitimme maaliskuun viimeisen viikon nimellisessä karanteenissa Koh Samuilla, mistä jatkoimme neljäksi yöksi Suvarnabhumin (Bangkokin) lentokenttähotelliin.

Tuskallisen pitkien päivien aikana Netflix tuli tutuksi. Ruokaa haimme hotellin aulabaarista maskit kasvoillamme. Ulkona oli noin 40 astetta lämmintä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta ruskeaa raitaa jäi erikoiselta maistuneen currykanan seurauksena vain pöntön kaakeliin.

Vihdoin koitti odotettu sunnuntai. Sattuneista syistä Finnairin check in -tiskillä oli ruuhkaa jo useita tunteja ennen koneen lähtöä. Infrapunakuumemittauksen ja passintarkastuksen jälkeen olo oli helpottunut. Vielä helpottuneempi se oli siinä vaiheessa, kun sinivalkoisen siipialuksen renkaat pärähtivät Helsinki-Vantaan lentokentän kiitoradalle.

En ole koskaan nauttinut loman päättymisestä yhtä paljon. En myöskään ole hetkeen hinkumassa uudelle ulkomaan reissulle.

Vessaan pitää mennä silloin kun pissattaa

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut