Mikael Hoikkalan Esalainen: Opetus 40 vuoden takaa: kesän kultahetki pohjustetaan räntäkelissä

Mikael Hoikkala

Tämän kesän piti olla olympiakesä. Normaalissa maailmantilanteessa Tokion olympialaisissa olisi huomenna sunnuntaina vietetty päättäjäisiä. Kun kisoja ei ollutkaan, oli Yleisradion ohjelmakartoissakin ammottavia aukkoja täytettävänä. Nostalgialähetyksissä palattiin suomalaisen olympiahistorian herkkuhetkiin.

Yhdestä merkkisaavutuksesta tuli viikko sitten kuluneeksi tasan 40 vuotta. Heinä–elokuun vaihteessa 1980 Moskovassa nuorukainen nimeltä Tomi Poikolainen lähetti nuolia toisensa perään tauluun viilipyttymäisen rauhallisesti ja kohosi lopuksi korkeimmalle korokkeelle jousiammunnan olympiakultamitalistina.

Poikolainen oli tuolloin vain 18-vuotias. Hän on edelleen Suomen historian nuorin kesäolympiavoittaja. Urheilu-uran kohokohdan saavuttaminen noin nuorena voi kuulostaa onnenkantamoiselta sattumalta, mutta Poikolaisesta tuli olympiavoittaja juuri siksi, että hän ei jättänyt mitään sattuman varaan.

Kultakisa ja siihen valmistautuminen on kerrattu perinpohjaisesti Urheilulehdessä (20/2020) Pekka Holopaisen kirjoittamassa Voittajan kommenttiraita -sarjan jutussa. Artikkeli piirtää kuvan pökerryttävän analyyttisestä, perusteellisesta ja kylmähermoisesta luonteesta, josta olisi varmaan ollut vaikka astronautiksi. Poikolaisesta tuli palomies, ja epäilemättä siinäkin työssä on näistä ominaisuuksista ollut hyötyä.

Moskovan-kisoja varten Poikolainen muun muassa opetteli etukäteen, millaiset sulat ja kärjet hänen päävastustajiensa nuolissa oli, jotta pystyisi kaukaakin kiikaroimaan heidän väliaikatilanteensa. Vastustajien tulosten tietäminen oli Poikolaiselle kisamielen virittämiseksi tärkeää. Lisäksi hän oli hyvissä ajoin ennen kisoja selvittänyt, missä ja millaisella radalla kilpailut käytäisiin, jotta osaisi ennakoida sääolojen vaikutuksia.

Urheilulehden jutun pääkuvassa nuori Poikolainen on jännittänyt jousensa ja ilme on keskittynyt. Vettä sataa kaatamalla. Poikolainen on tehnyt kylmän ratkaisun ja jatkanut ampumista rankkakuuron ajan kaivamatta edes sadevaatteita päälleen. Ykköskilpailija Boris Isatshenko odottelee sateen ohimenoa varjon alla ja joutuu sen vuoksi ampumaan sarjansa lopulta valtavalla kiireellä. Se on yksi kisan ratkaisuhetkistä.

Tämäkin oli valmistautumisen tulosta: sään vaikutuksiin varautuakseen ja totutellakseen Poikolainen oli tietoisesti vuosien varrella harjoitellut vaihtelevissa ja hankalissakin sääoloissa, jopa räntäsateessa.

Jos Tokion kisat saadaan ensi kesänä järjestettyä, varteenotettavana uhkana Suomella on jäädä ensimmäistä kertaa kokonaan ilman mitaleita kesäolympialaisia.

Ero menestysaikoihin on melkoinen. Urheilu on globalisoinut ja kilpailu koventunut, mutta kylmänä totuutena on myös myönnettävä kotimaisen yksilöurheilun alennustila ja valmennusosaamisen taantuminen.

Tomi Poikolaisen tarinaan tutustumista voi suositella kaikille olympiavoitosta haaveileville nuorille urheilijoille. Kuntoa ja taitoa voi kehittää harjoituksissa, mutta kilpailupää ratkaisee tositilanteessa. Silloin auttaa, jos tuntee lajinsa kuin tieteilijä ja on karaissut itsensä ääriolosuhteissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut