Elina Hanhirovan Esalainen: Vaatebrändit ovat ahdingossa - Mitä olisi kauppakeskus ilman muotiliikkeitä?

Elina Hanhirova

Vaatteet ja asusteet ovat iso osa identiteettiämme sekä vahva itseilmaisun keino. Vaatteilla voi ilmentää myös eri fiiliksiä. Laiskana kotipäivänä pukeudutaan mukaviin löysiin vaatteisiin, kun taas terassille suunnatessa saa lisää nostetta siitä, että on laittanut juhlavammat vaatteet ja asusteet ylleen.

Omannäköisen tyylin etsiminen on ollut minulle elämänmittainen matka kohti itsensä löytämistä. Matka on hyvässä vauhdissa, mutta kesken.

Korona ja nettimyynnin kasvu ovat kurittaneet muotibrändien kivijalkaliikkeiden liiketoimintaa. Viime viikolla Palvelualojen ammattiliitto PAM tiedotti, että ruotsalainen vaatejätti H&M irtisanoo 50 työntekijää ja osa-aikaistaa kaikki kokoaikaiset myyjänsä. Kokoaikaisina jatkavat vain myymäläpäälliköt, visualistit ja osastopäälliköt.

Ulostulo kuulostaa rajulta. Helsingin keskustassa sijaitsevassa perinteikkäässä Aleksi 13 -tavarataloketjun lippulaivamyymälässä puolestaan alkoivat loppuunmyynnit, ja myymälä suljetaan vuoden loppuun mennessä.

Esimerkit eivät lopu tähän. Muoti- ja Urheilukauppa -yhdistyksen heinäkuun alun tiedotteen mukaan maalis- ja huhtikuu olivat muotikaupoille poikkeuksellisen asiakaskadon aikaa. Tammi-kesäkuussa muotikauppa on vähentynyt 23 prosenttia viime vuoteen verrattuna.

Sen sijaan urheilukauppa on jo toipunut koronakriisistä lähes kokonaan. Nettikauppa jatkaa suosion voittokulkuaan, jota korona on vain vahvistanut. Muoti- ja Urheilukaupan mukaan kesäkuussa vaatteiden kauppa kasvoi verkossa 196 prosenttia. Nettiostelu on tullut pysyäkseen.

Nautin kuitenkin myös kivijalkaliikkeissä käymisestä, ja toivon, että niitä löytyisi tulevaisuudessakin Suomesta. Niistä ei tarvitse viedä kotiin paketeista paljastuvia yllätyksiä, kuten liian suuria vaatteita.

Vaateteollisuuden ongelmat ovat mittavia ja monimutkaisia, eikä niitä ratkaista yön yli. Voin ylpeänä todeta kierrättäneeni jo vuosia vanhoja vaatteitani.

Toisaalta tekstiilien kierrätys on myös ongelmallista. Minut on lähiaikoina todella pysäyttänyt se, että lahjoitustekstiiliä vastaanottavat yritykset tuntuvat kaikki kertovan, että kaikesta lahjoitetusta vaatteesta myyntiin päätyvä vaatteen määrä pyörii 20 prosentin kieppeillä. Loput 80 prosenttia ovat liian huonokuntoisia tai muuten myyntiin kelpaamattomia.

Kierrättäminen on hyvästä, mutta rikkinäiset ja likaiset tekstiilit aiheuttavat lähinnä haittaa tekstiilejä kerääville yrityksille. Muotiliikkeetkään eivät toimi kaikin puolin eettisesti.

Muotiliikkeiden ahdingon myötä alkoi huolestuttaa, jos muotiliikkeet yksi toisensa jälkeen häviäisivät katukuvasta ja kauppakeskuksista. Kauppakeskusten ahdingosta on puhuttu esimerkiksi Amerikassa, jossa kokonaisia kauppakeskuksiakin on kaatunut, ja ilmiön on ennustettu lisääntyvän.

Pari vuotta sitten Helsingin Kalasatamaan avatun Redi-kauppakeskuksen alkutaival oli kankea. Usein kauppakeskuksissa käydessä tuntuu, että joitain liiketiloja on aina tyhjillään. Koronavirus verotti niitä entisestään.

Tulevaisuus näyttää, miten kivijalkaliikkeiden tarina Suomessa jatkuu. Kauppakeskukset ilman muotiliikkeitä eivät kuitenkaan tuntuisi enää samalta, vaikka muuten elämykset niissä lisääntyvätkin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu