Kimmo Kankaan Esalainen: Koronakeväänä luottamus kasvoi, mutta harvenivatko etätyöepäilijöiden rivit pysyvästi?

Koronaviruksen yhteiskunnallisista, taloudellisista, sosiaalisista ja terveydellisistä vaikutuksista on kirjoitettu varmaankin palstakilometreittäin. Tämä kirjoitus jatkaa mittaa muutamalla sentillä. Yritän kuitenkin keskittyä koronaviruksesta aiheutuneeseen hyvään. Virus nimittäin on synnyttänyt, kasvattanut ja palauttanut luottamusta.

Kimmokkeen kirjoitukselle antoi Suomen rehtoriyhdistyksen puheenjohtajan Antti Ikosen taannoin Ylelle antama kommentti. Kevään etäkoulunkäynnin haasteista ja riskeistä on puhuttu paljon, mutta Ikonen muistutti myös pakon edessä syntyneestä hyvästä. Monen opettajan oli poikkeuksellisessa tilanteessa luotettava oppilaiden kykyyn ja haluun toimia itsenäisesti. Vaikka ongelmiakin toki ilmeni, olivat pakon saneleman tilanteen seuraukset lopulta monesti hyvin positiiviset. Usko omiin kykyihin ja taitoihin vahvistui. Niin oppilailla kuin opettajilla.

Koululaisten lisäksi etätöihin siirryttiin myös monella työpaikalla. Vaikka etenkään satunnaisten etätöiden tekeminen ei ole mikään uusi asia, on osalla työpaikoista saattanut olla vallalla ainakin ääneen lausumaton epäilys siitä, miten työt hoituvat, kun työtä ei tehdä omalla pisteellä. Rumimmillaan kyse on puhtaasta epäluottamuksesta: työntekijän epäillään laiskottelevan, ellei esimies ole vieressä valvomassa.

Onneksi tällaiset työpaikat lienivät harvassa ennen koronavirusta, ja nyt etätyöepäilijöiden rivien voi toivoa harvenneen entisestään. Kun etätöihin oli siirryttävä kokonaan tai valtaosin, havaittiin työpaikkojen kulmahuoneissakin, että työt kyllä hoituivat.

Koronaviruksen mahdollisen toisen aallon vakavuus on vielä arvailujen varassa, mutta melkoisella varmuudella voi olettaa etänä tehtävän työn yleistyvän pysyvästikin. Se, kuinka suuri muutos tulee olemaan, jää nähtäväksi. Työpaikoilla on edelleen kiistattomat etunsa, eikä etätyö ole kaikille mieluinen vaihtoehto. Henkisiä esteitä ylitettiin kevään ja alkukesän aikana joka tapauksessa roppakaupalla.

Koronakevät ja -kesä merkitsivät luottamuksen palautumista myös muun muassa hallinnolle ja julkiselle terveydenhuollolle. Vaikka keskustelua on usein käyty todellisten ja kuviteltujen epäonnistumisten, epäselvyyksien ja ristiriitojen ympärillä, suoriutui niin hallitus kuin valtion ja kuntien virkakoneistokin kriisistä eittämättä varsin hyvin. Jopa eduskuntaan syntyi kriisin keskellä varsin vankkumaton yksimielisyys.

Sama koskee julkista terveydenhoitoa, joka ikiliikkujaksi osoittautuneen sote-uudistuksen myllynkivissä on jauhettu useaan otteeseen niin tehottomaksi kuin kalliiksikin. Koronakriisissä julkinen terveydenhoito osoitti kykynsä ja toimivuutensa.

Koronavirus synnytti siis myönteisiäkin ilmiöitä, mutta kuinka pysyviä ne lopulta ovat? Kesällä helpottanut tartuntatilanne on osoittanut ainakin sen, että vanhoihin huonoihin tapoihin on helppo luiskahtaa takaisin. Se on inhimillistä, mutta samalla täytyy toivoa, että ainakin jonkinlainen muistijälki on pysyvä. Luottamus siihen, että pärjäämme kyllä silloin, ja kenties etenkin silloin, kun hätä oikeasti on suuri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu