Lukijalta: Vammaisyrittäjyys on tärkeä osallisuuden muoto

Merja Mäkisalo-Ropponen

Toukokuussa vietettiin Suomen Vammaisyrittäjien yksivuotissyntymäpäiviä webinaarin merkeissä. Vammaisyrittäjyydessä yhdistyvät yrittäjyys, vammaisuus ja substanssiosaaminen. Keskeinen kysymys onkin, miten mahdollistetaan vammaisyrittäjien yhdenvertaiset mahdollisuudet yrittäjyyteen ja substanssiosaamisen kehittämiseen?

Hallitusohjelmassa puhutaan yrittäjyyden tukemisesta ja toisaalta vammaisten työllisyyden edistämisestä. Siellä ei kuitenkaan puhuta vammaisyrittäjyydestä.

Vammaisyrittäjyyttä ei edelleenkään nähdä yhteiskunnassamme yrittäjyyden muotona eikä yrittäjyyttä tunnisteta vammaisten henkilöiden kohdalla työelämäosallisuuden muodoksi. Tämä on kummallista myös siksi, että vammaisten työllisyys on keskimäärin muita ryhmiä heikompaa.

Kiskonnan tapaiselle työsyrjinnälle jyrkkä ei

Suomi on ratifioinut kesäkuussa 2016 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, joka asettaa sopimusvaltioille velvoitteen toteuttaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus täysimääräisesti.

Yhdenvertaiset oikeudet edellyttävät esteettömyyttä, saavutettavuutta, apuvälineiden toimivuutta ja esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytuen mahdollisuutta myös vammaisyrittäjille. Tällä hetkellä tukea saavat työnantajat, jotka palkkaavat vammaisen henkilön töihin, mutta eivät vammaisyrittäjät.

Vammaiselle omannäköisen elämän toteutuminen voi edellyttää myös oikeutta tulkkauspalveluun, henkilökohtaiseen avustajaan ja kuljetuspalveluun. Vammaispalveluissa ei ole kyse ylimääräisestä lisäpalvelusta tai harkinnanvaraisista etuuksista, vaan lailla turvatusta oikeudesta yhdenvertaiseen osallistumiseen yhteiskunnassa.

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta on kestämätöntä, että palvelut riippuvat siitä, missä kunnassa asut.

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta tällä hetkellä kestämätön tilanne on, että palvelut riippuvat siitä, missä kunnassa asut. Vammaisten oikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä vaan ihmisoikeuksia.

Vammaisten oikeuksien neuvottelukunta, Vane, lähetti helmikuussa kunnille kirjeen, jossa muistutetaan vammaisten henkilöiden osallistumisen tärkeydestä kunnalliseen päätöksentekoon. Siinä korostetaan, että vammaisten henkilöiden osallistuminen heitä koskevaan päätöksentekoon merkitsee positiivista erityiskohtelua, jolla heidät saatetaan tosiasiallisesti yhdenvertaiseen asemaan muiden kanssa.

Vammaispolitiikka ei ole puoluepolitiikkaa, ja siksi toivonkin, että jokaiseen puolueeseen löytyisi ensi kevään kuntavaaleissa runsaasti vammaisia – myös vammaisyrittäjiä – ehdokkaaksi. Epäkohdat johtuvat usein tietämättömyydestä, ja kokemusasiantuntijuus toisi uutta näkökulmaa myös kunnallisessa päätöksenteossa vammaisten yhdenvertaisuutta koskeviin asioihin.

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) ja eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut