Muotiteollisuudessa kyynelehdittiin tämän kevään juhlissa Suvivirren sijasta sitä, että juhlamekot jäivät varastoon lojumaan. Myöhemminkään niitä ei voi myydä, sillä ensi keväänä valittavana on jo uudet värit, kuosit ja mallit – ja vaihtoehtoja riittää, sillä mallistoja tuotetaan vuodessa lukuisia.
Muoti on tärkeä teollisuuden ala, mutta aivan kauheasti suruun kuluttamisen vähenemisestä ei pysty osallistumaan. Vaatteita saa halvemmalla kuin koskaan ja niitä myös ostetaan enemmän kuin koskaan.
Maapallon ja ilmaston kannalta ei voi olla kovin kestävää tuottaa valtavat määrät pikamuotia halpaan hintaan, käyttää niitä kerta tai kaksi ja heittää pois. Vaatebisnes saastuttaakin maailmanlaajuisesti enemmän kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä.
Suomalaiset ovat tänä keväänä pakon edessä joutuneet muuttamaan arkeaan ja löytämään uusia elämyksiä kaupoissa vaeltelun sijasta. Kuluttaminen on vähentynyt ja moni on kenties siirtynyt suosimaan pieniä, paikallisia yrityksiä.
Mitään takeita ei kuitenkaan ole siitä, että muutos olisi pysyvää pandemian jälkeen. Pikamuoti on nopeaa ja kertakäyttöistä, eikä se maksa mitään. Vaatteiden osteluun on liian helppo palata, kun elämästä tulee jälleen normaalia.
Poikkeustila on näkynyt myös suomalaisen vaatealan ahdinkona, sillä noin kolmanneksella alan yrityksistä on liikevaihdosta tippunut yli puolet.
Kulutuksen väheneminen pakottaakin miettimään uusia tapoja toimia. Aalto-yliopiston muodintutkimuksen professori Annamari Vänskä ainakin uskoo muutokseen, jossa vaatteita tuotetaan jatkossa vain tarpeen mukaan ja pienille ryhmille.
Voiko muoti edes olla kestävää, vastuullista ja ekologista? Näitä kysymyksiä pohditaan lahtelaislähtöisen Pirjo Suhosen ohjelmasarjassa Muoti-Suomen omatunto.
Kun nykymeno on kestämätöntä, on pakko muuttua. Se saattaa tuottaa jopa uusia ammattikuntia: miltä kuulostaisi muotimuokkaaja tai digivaatteiden suunnittelija?
Useimmilla meistä on aivan liikaa vaatteita. Ja useita niistä ei koskaan käytetä. Syitä on monia: vaate ei koskaan oikein tuntunutkaan hyvältä päällä tai se on väärän värinen tai käynyt jo liian pieneksi.
Kun omat taidot eivät riitä, niin mieluusti päästäisin vaatekaappiani penkomaan muotisuunnittelijan, joka korjaisi, yhdistelisi ja muokkaisi jo olemassa olevista vaatteistani uusia luomuksia.
Digivaatteiden suunnittelija puolestaan täyttäisi mielihyvän tunteen, jonka uusi vaate ja shoppailu voi tuoda, mutta joka myös katoaa nopeasti.
Nuorille on tärkeää näkyä sosiaalisessa mediassa joka kerta uudessa vaatteessa, hoksasi Carlings-vaateketju muutama vuosi sitten. Sen suunnitteleman digitaalisen malliston pystyi lataamaan ylleen somepäivitystä varten. Fyysisinä tuotteina mallistoa ei koskaan tehty.
Voi olla, että vaateketju oli hieman edellä aikaansa ja ideaa kannattaisi kokeilla uudelleen. Kertakäyttöisestä digivaatteesta voi jäädä digitaalinen jalanjälki, mutta vaatekaappia ja kierrätyspistettä se ei enää täytä.