Lukijalta: Kilpapyöräilijät tarvitsevat omat harjoituspolut

Kaarina Pusila

Juhannusaattona kävelin Kunnaksessa metsäpolulla. Tapani mukaan vahtasin polkua, etten syöttäisi nilkkojani kyykäärmeille – mutta olinkin samassa joutua liiskatuksi kahden kilpapyörän alle.

Ehdin juuri väistyä sivuun varvikkoon, kun nuo endorfiineja ja vauhtia rakastavat kiitäjät syöksyivät miltei auton vauhdilla ohitseni. Jäin kiittelemään refleksejäni, jotka sattuivat toimimaan oikealla tavalla. Hätäännyksissäni saatan tehdä juuri vaaraan johtavia liikkeitä.

Jäin miettimään, olivatko kilpapyöräilijät oikeassa paikassa. Minun mielestäni eivät. Ainakaan he eivät huomioineet vauhdillaan muita polulla kulkijoita mutkaisella harjutiellä äänettömästi kaahatessaan.

Eikö uudistunut tieliikennelainsäädäntö velvoita meitä kaikkia liikenteessä kulkijoita huomioimaan liikenteen kokonaisuuden? Vai ovatko metsäpolut harmaata aluetta viidakon lakeineen, jotka jokainen kulkija saa säätää haluamallaan tavalla?

Riittäväksi huomioinniksi en laske pyöräilijöiden punaisia puseroita, jotka väriopin mukaisesti tehostavat näkyvyyttään vastavärisessä vihreässä ympäristössä. Kun näkyvyyttä ei ole polkujen mutkaisuuden ja kesän runsauden takia, teho jää nollaksi.

En kirjoita tätä pelkästään itseni takia, vaan kun polku on minulle tuttu, tiedän, että polulla on säännöllisesti muitakin: esimerkiksi pieniä lapsia omissa mielikuvitusmaailmoissaan leikkimässä, ihmisiä ulkoiluttamassa koiriaan, ikäistäni vielä vanhempia kävelijöitä, joiden reaktionopeus on kaukana nuorten hurjastelijoiden kokemusmaailmasta.

Ovatko metsäpolut harmaata aluetta viidakon lakeineen, jotka jokainen kulkija saa säätää haluamallaan tavalla?

Jos tämä odottamaton kohtaaminen olisi tapahtunut vielä kilpapyöräilijöiden edessä olleella ”temppuradalla”, jälki olisi voinut olla hurjaa pyöräilijöillekin. Polku alkaa sittemmin muuntua jyrkemmäksi alamäeksi ja kaventua yhä polun keskelle sijoittuvien kantojen ja isojen kivien takia – onpa siellä vielä pieni kivien muodostama hyppyrikin entisen mutkaisuuden lisäksi. Mäen alla polku risteytyy kaksisuuntaiseen pyörä- ja kävelytiehen.

Jos kilpapyöräilijät tarvitsevat tällaista metsäpolkuharjoitusrataa, toivon, että sellainen heille jonnekin osoitetaan, merkitään varoituskyltein ja rauhoitetaan muut polut muiden kulkijoiden käyttöön.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut