Lukijalta: Onko hoitohenkilökunta unohdettu hyvinvointiyhtymän yhteisyrityksen valmistelussa?

Siru Heromaa-Karjalainen

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän yhteisyritystä koskevissa esityksissä ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, miten henkilöstön osalta hoitohenkilökunnan huomioon ottaminen loistaa poissaolollaan. Yhteisyritykseen siirtyvä henkilöstömäärä ei ole suhteessa iso verrattuna yhtymän henkilöstön kokonaismäärään, mutta kuitenkin he tuottavat merkittävät ja laajat palvelut. Yhtymän strategian painopiste on etenkin ennaltaehkäisevässä toiminnassa, jolla suitsitaan erikoissairaanhoidon kuluja kuriin. Tämä sinällään onkin oikea suunta.

Hoitohenkilöstö muodostaa terveydenhuollon suurimman ammattiryhmän, joten yhteisyritykseen siirtyvässä henkilöstössä on merkittävä osa hoitohenkilökunnan edustajia. Pääpaino keskustelussa sekä valmistelussa henkilöstön näkökulmasta on ollut muun muassa lääkäreiden koulutusmahdollisuuksissa.

Toimintasuunnitelmana on lääkärivetoinen tiimijohtaminen, mutta haluamme tuoda esiin myös tiimin muiden jäsenien tarpeet, laajan osaamisen sekä huolen yhteisyritykseen siirtymisestä. Viime kesänä hyvinvointiyhtymässä havaittiin huolestuttava ilmiö, kun erikoissairaanhoidon vuodeosastojen paikkoja suljettiin hoitajapulan vuoksi. Tämä herättää aidon huolen siitä, että saadaanko moniammatillinen tiimi kasaan mikäli hoitohenkilöstö unohdetaan ja luotetaan siihen, että kyllä hoitajia löytyy.

Työnantajakin tunnistaa alan veto- ja pitovoiman ongelmat. Emme kuitenkaan ole saaneet yhtään konkreettista vastausta siihen, miten yhteisyrityksellä parannetaan juurikin hoitohenkilöstön näkökulmasta vetovoimaisuutta tai työoloja?

Työnantajan tulisi vakuuttaa meidät siitä, että työehtosopimuksilla ei alenneta pitkällä tähtäimellä palkkoja ja muita työsuhteen ehtoja. Meille on kerrottu, että palkkaus ei laske. Kuitenkin muissa vastaavanlaisissa liikkeenluovutuksissa on nähty, että vaikka palkka ei näennäisesti laske, niin kompensoivalla ”siirtymälisällä” jäädytetään työntekijöiden palkat jopa vuosiksi.

Haluaisimme korostaa hoitohenkilöstön roolia, joka tällä hetkellä tuntuu olevan enemmän kuluerä kuin voimavara. Suomen perusterveydenhuollossa noin 70 prosenttia palveluista tuottaa hoito- ja terapiahenkilöstö, joten on melko kummallista, että tämän ryhmän työhyvinvointiin ja kehittämiseen ei erityisesti panosteta.

Tällä ajattelumallilla hoitohenkilökunta valjastettiin voimavaraksi, joka pystyy paremmalla työn laadulla vähentämään organisaation kuluja.

Hyvä esimerkki on Magneettisairaala-malli, joka on kehitetty jo 1980-luvulla Yhdysvalloissa. Tuolloin havaittiin, että panostamalla nimenomaan hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin ja ammatilliseen kehittymiseen saatiin myös taloudellista hyötyä sekä parannettiin tuottavuutta. Tällä ajattelumallilla hoitohenkilökunta valjastettiin voimavaraksi, joka pystyy paremmalla työn laadulla vähentämään organisaation kuluja esimerkiksi kaatumistapaturmien vähentyessä.

Magneettisairaala-malli lisää työpaikan veto- ja pitovoimaa, joten organisaatio ei joudu käyttämään yhtä paljon varoja kalliiseen perehdytykseen. Tämä malli leviää harmillisen hitaasti etenkin täällä Suomessa, jossa terveydenhuollon organisaatioiden johtamisen kulttuuri vaikuttaa olevan pölyttynyttä.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän suunta on huolestuttava, kun katsoo vuoden 2019 tilinpäätöstä. Lähtövaihtuvuus on kolmatta vuotta nousussa ja henkilöstörakenne vinoutuu entisestään määräaikaisten määrän noustessa suhteessa vakituiseen henkilökuntaan. Voimme vain arvailla, kuinka kalliiksi esimerkiksi perehdytys organisaatiossamme tulee.

Yhteisyrityksen vahvana perusteena ovat olleet yksityiseltä palveluntuottajalta saatavat digitaaliset palvelut, joita hyvinvointiyhtymä ei kykene itsenäisesti tuottamaan. Korona-aika on kuitenkin osoittanut, miten joustavasti ja nopeasti yhtymä ja sen henkilöstö pystyi muuttamaan palveluitaan sekä luomaan digitaalisia ratkaisuja tilanteen niin vaatiessa.

Kirjoittaja on Tehy Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän ammattiosasto 316:n puheenjohtaja.

Kommentoi