Matti Even Esalainen: Yläoksilta oli maan kamaralle pidempi matka - vai mikä meihin fiksuihin ihmisiin oikein menee, kun nousemme fillarin satulaan?

Matti Eve

Olemme kuuliainen kansa, on tuttu väite. Mutta olemmeko sittenkään niin uskollisia ja nöyriä sääntöjen noudattajia kuin kuvittelemme? Olen tässä kesän kynnyksellä tehnyt Lahden keskustassa muutamia havaintoja ja alkanut oikeasti pohtia, missä meillä on menty metsään.

Polkupyörä on mainio kulkupeli. Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee, kun nousemme satulaan? Liian usealle fillaristille aivan yksinkertaisten liikennesääntöjen noudattaminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ei tarvitse kuin hetki katsella kaupungin keskustassa, niin pääsee hyvin jyvälle siitä, kuinka useat fillaristit kuvittelevat, että säännöt eivät heitä koske.

Aleksin jättirempan ansiosta saatiin loistava katuosuus pyöräilijöille. Mikä siinä toteutuksessa meni pieleen, kun se ei tunnu kelpaavan, vaan siellä vedellään kuin vanhasta muistista kadun pohjoista reunaa? Onko se varjoisempi eteläpuoli jotenkin huonompi, vaikka siinä on huomattavasti turvallisempi ajella? Ymmärrän erittäin hyvin jalankulkijoita joiden hermo palaa, kun fillareita sujahtelee ohi vasemmalta ja oikealta.

Uusi tieliikennelaki astui voimaan kesäkuun alussa. Nyt on taitanut monelta jäädä huomaamatta muutokset, joita laki toi mukanaan. Enemmänkin näyttää siltä, että esimerkiksi risteysalueilla vallitsee viidakon eivätkä tieliikenteen lait. Uuteen lakiin kannattaisi tutustua vaikka sen oman tutun fillarireitin osalta.

Lahdessa on tehty paljon pyöräilyn eteen. Virkamiehet ja poliitikot ovat hakeneet mallia niin Tanskasta kuin Hollannistakin. Molemmat maat ovat perinteisiä pyöräilymaita.

En tunne Hollannin pyöräilysääntöjä, mutta Tanska on tullut tutuksi. Siellä fillaristeilla on valtavat oikeudet ja samalla myös velvollisuudet. Tanskassa ei liene niin pientä kylää mihin ei olisi maalattu pyöräkaistoja, joita he myös käyttävät. Mikäli eivät käytä, poliisi ja muut tiellä liikkujat tekevät kyllä pyöräilijöille selväksi, missä on heidän ajouransa.

Tanskassa poliisi myös valvoo, että sääntöjä noudatetaan eikä epäröi sakottaa rikkureita. Tanskalaisten kaupunkien keskustoissa on viihtyisiä kävelykatuja ja niissä on täydellinen pyöräilykielto. Tätäkin sääntöä he noudattavat ja kulkevat kävelykaduilla pyöräänsä taluttaen. Tästä asenteesta olisi meidänkin hyvä ottaa oppia.

Toinen valitettava ilmiö riivaa myös meidän kaupunkimme keskustaa. Suomi taitaa olla ainoa maa, missä ravintoloiden terassikalusteet joudutaan illan päätteeksi kahlitsemaan reidenpaksuisilla ketjuilla, ettei niitä varastettaisi. No ei varasteta, mutta kylläkin rikotaan. Näille yöllisille vandaaleille kelpaavat vihan kohteeksi terassikalusteet sekä kauniit kukkaistutukset. Tämäkin valitettava ilmiö taitaa olla vain meidän suomalaisten etuoikeus.

Meille lienee kautta maailmanhistorian valehdeltu, että polveudumme sivistyskansojen kanssa samoista esi-isistä. Alan kyllä epäillä, että täällä peräpohjolan halkopinojen välissä eläneet esi-isämme roikkuivat siellä ylemmillä oksilla hieman pidempään ja laskeutuivat maan kamaralle paljon myöhemmin kuin sivistyneimpien kansojen esi-isät.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu