Satu Äijälän Esalainen: Korkeakouluhausta on tullut nälkäpeliä, jossa ei ole varaa virheisiin

Satu Äijälä

Tänä keväänä se sitten tapahtui. Todistusvalinnasta tuli ensisijainen väylä korkeakouluun. Moni on saattanut luulla, että muutos johtui pelkästään vallitsevista poikkeusoloista, mutta todellisuudessa opetus- ja kulttuuriministeriö on suunnitellut tätä opiskelijavalintojen uudistusta jo vuodesta 2018.

Todistusvalinnan painotus on herättänyt vilkasta keskustelua ja saanut osakseen paljon kritiikkiä, eikä syyttä.

Joillain aloilla ylioppilastodistusten perusteella valittujen opiskelijoiden määrää nostettiin jopa yli 90 prosenttia. Näin kävi esimerkiksi psykologian alalla, jossa todistusvalinnalla täytettiin 93 prosenttia aloituspaikoista.

Luvut kuulostavat suurilta ja herättävät epäuskoa. Tilannetta voisi verrata jopa nälkäpeliin, jossa nuoret tyrkätään areenalle taistelemaan henkiin jäämisestä. Viimeinen eloonjäänyt voittaa koko pelin.

Korkeakouluhaussa ei tietenkään oikeasti ole kyse elämästä ja kuolemasta, mutta monen nuoren haaveet tulevat silti kaatumaan kovassa taistelussa opiskelupaikoista. Pääsykokeiden merkitys vähenee, ja se tuntuu epäreilulta. Kuinka korkeakouluun voi päästä enää lainkaan sisään, jos kirjoitukset sattuvat menemään penkin alle?

Tilannetta eivät helpota ensikertalaiskiintiöt. Kiintiöiden myötä monilla aloilla aloituspaikoista yli puolet varataan ensikertalaisille. Tämä tekee opiskelualan vaihdosta vaikeaa ja joissain tapauksissa melkein mahdotonta. Kun todistusvalinnan merkitystä kasvatetaan, alkavat alanvaihdosta haaveilevan vaihtoehdot olla vähissä.

Vaihdosta haaveileva voi toki yrittää onneaan esimerkiksi yhteishaussa tai hakea vaihtoa siirtohaussa. Siirtohaku ei kuitenkaan ole aina mahdollista, sillä kaikkiin koulutuksiin ei oteta siirtohakijoita. Kolmanneksi vaihtoehdoksi jää uuden alan opiskelu avoimessa yliopistossa.

Opiskelualan vaihto on kuitenkin mahdollista. Vaihdoin itse alaa pari vuotta sitten yhteishaun kautta. Olin onnekas ja pääsin pääsykokeella ensi yrittämällä sisään. Kaikilla ei kuitenkaan ole näin hyvä tuuri. Moni ystäväni on pystynyt vaihtamaan opiskelualaa vasta usean yrittämän jälkeen, osa ei ole pystynyt vaihtamaan alaa lainkaan.

Ensikertalaiskiintiöiden tarkoitus on ollut muun muassa vähentää välivuosia. Tavoite ei ole kuitenkaan toteutunut. Moni on jopa päättänyt pitää välivuoden, sillä paikkaa ei kannata ottaa vastaan alalta, josta ei ole täysin varma. Inhimillisyys tuntuukin kadonneen opiskelijavalinnoissa. Miksi väärästä alavalinnasta rangaistaan? Tiesitkö itse teini-iässä, mitä halusit loppuelämältäsi?

Toki tilanne ei varmasti ole tulevaisuudessa yhtä raju kuin tänä keväänä. Poikkeusaikana todistusvalinnan osuutta aloituspaikoista piti kasvattaa, mikä on ymmärrettävää. Elämä ei myöskään aina ole reilua, ja pettymyksiä on opittava sietämään. Uusi menetelmä kuitenkin eriarvoistaa opiskelijoita merkittävästi. Ennen pääsykokeet olivat hakijalle se toinen mahdollisuus, jos kirjoitukset menivät mönkään. Nyt painotetaan erityisesti hyviä arvosanoja.

Opiskelijoiden esittämä kritiikki puhuu puolestaan. Voitaisiinko ensi kerralla kuunnella opiskelijoita, kun tehdään heitä koskevia päätöksiä?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu