Jukka Oksaharju: Sijoitustili olisi tulonsiirto pankeilta tavalliselle kansalle – eikä sen toteutuminen palvelisi finanssijättien etuja

Jukka Oksaharju

Edessä on suomalaisen säästäjän viimeinen taistelu. Se käydään lajitoverin sijasta suuria pankkeja vastaan. Kyse on sijoitustilien saamisesta Suomeen muiden Pohjoismaiden tavoin.

Valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) mukaan hallitus päättää asiasta pian. Tili olisi mitä ilmeisimmin sellainen, että sen sisällä säästäjällä olisi järkevä mahdollisuus käydä kauppaa verovapaasti. Silti vero maksettaisiin siinä vaiheessa, kun tililtä nostettaisiin ulos voittoa.

Sijoitustili ei siis keventäisi verotusta, vaan lykkäisi veronmaksua. Tämä mahdollistaisi tavallisen tallaajan pääomien pitkän ajan kasvun korkoa korolle. Samalla se kohentaisi kasvuyritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta ja luoda uusia työpaikkoja.

Sijoitustilillä säästäjä saisi hienosäätää omistuksiaan kohtuullisin kustannuksin. Jos piensijoittaja ei ennen viikatemiehen kohtaamista ymmärtäisi nostaa säästöjensä tuottoja käyttöön eli palauttaa pääomia kiertoon lisäämällä arjen kulutustaan, olisi viimeisessä mutkassa vastassa yhteiskunnan portinvartija – perintöverotus.

Nyt piensijoittaja pääsee jakamaan suorien sijoitustensa voiton verokarhun kanssa heti. Ei siinä verossa mitään, mutta eriarvoinen kohtelu eri sijoitusmuotojen välillä on ohjannut valtavat määrät säästöjä pankkien hintaviin sijoitustuotteisiin, joiden verokohtelu on poikkeava.

Finanssijätit ovat saaneet vetoapua siitä, että monen perustoopen ajatusmaailmassa on aivan se ja sama, päätyykö säästetty raha lopulta pankin taskuun palkkioina, kunhan veroissa säästetään.

Nykyjärjestelmä työntää kansalaisten sijoitusvaroja vakuutuskuoriin. Vähemmän valistuneiden piensijoittajien kohdalla pääomat sujahtavat pankin kultakaivokseen eli asiakkaalle sikahintaisiin rahastoihin.

Rahastoja ja vakuutuskuoria on tähän asti markkinoitu sillä, että niiden sisällä osakkeita on saanut ostaa ja myydä ilman tuotteen osuudenomistajan verotuksen realisoitumista. Sijoitustili voisi tarjota saman, mutta murto-osan kustannuksilla.

Todellisissa vuosikuluissa pilkku voisi pyöreästi vaihtaa paikkaa 2,0 prosentista 0,2 prosenttiin. Kun lobbaaminen kustannustehokasta sijoitustiliä vastaan kaiken järjen mukaan yltyy, ilmestyy horisonttiin vaara yritystukileikkaajien kohtalokkaasta sekoilusta.

Sijoitustili olisi tulonsiirto pankeilta tavalliselle kansalle. Jokaisen on siis ymmärrettävä, ettei sijoitustilin toteutuminen palvelisi finanssijättien etuja. Hyväuskoisia piensijoittajia ilman omantunnontuskia rahastavien toimijoiden pikkupomot ovatkin jo nostaneet sanalliset miekkansa ojoon sosiaalisen median taistelukentillä.

Sijoitustiliasiassa varsinkin pieni- ja keskituloisen äänestäjäkaartin edusta kiinnostuneilla kansanedustajilla on paikka muuttaa sanat teoiksi. Parlamentaarisin periaattein ei tässä asiassa pidä liikaa pilkkua viilata, koska sijoitustilin on oltava erittäin yksinkertainen, jotta se voisi käytännössä toimia suuren yleisön vaihtoehtona.

Matalakorkoisilla talletustileillä kymmenet miljardit eurot menettävät nyt ostovoimaa inflaation takia. Säästöt voidaan ohjata tuottavammin luomalla kannusteita pitkäjänteiseen sijoittamiseen. Tässä harjoituksessa ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan: Ruotsissa jo yli kaksi miljoonaa ihmistä on avannut sijoitustilin.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.