Lukijalta: Demokratia vastaan politiikka

Politiikan tulisi yleensä olla demokratian toteuttamisen väline, mutta onko se sitä? Suomalaisessa politiikassa on kolme kerrosta. Peruspilarina ovat poliittiset puolueet. Toiseen kerrokseen kuuluvat vaaleilla valitut puolueiden edustajat, jotka vaaleihin ovat asettaneet puolueet. Kolmannessa kerroksessa valtaa käyttävät maan tavan mukaan poliittisesti valittu julkinen hallinto.

Demokratia alkaa horjua ja menettää merkitystään siinä vaiheessa, kun puolueet nimittävät edustajiaan valtiollisiin ja paikallisiin vaaleihin. Pääsääntöisesti edustajat valitaan tiukasti jäsenistöstä. Jotkut puolueet käyttävät valinnassaan myös jäsenäänestystä. Näitä äänestyksiä ei kuitenkaan valvo ETYJ eikä mikään puolueeton elin, joten niitä voidaan manipuloida mielin määrin.

Edustajien valinnassa ei myöskään ratkaise pätevyys, vaan näkyvyys. Näin vaalien lopputuloksena onkin joukko henkilöitä joiden osaaminen ja pätevyys vaihtelevat suuresti. Päättäjien päätöksentekoon vaikuttavat vahvasti myös puoluetoimistojen käskytys. Uhkana on aina, että jos ei noudata puolueen piiskurien toiveita, niin ei ole ehkä ehdolla seuraavalla kerralla.

Kolmas kerroskin on hyvin hankala. Kun puhutaan työllistämisasteesta, niin unohdetaan, että kolmas osa työllistetyistä on julkisen sektorin palveluksessa. Tällaisella määrällä on suuri poliittinen valta. Joissain tapauksissa valta ylittää jopa puolueiden vallan, koska viranhaltijat ovat käytännössä maan tavan mukaan erottamattomia. On siis hyvin todennäköistä, että monissa tärkeissä asioissa häntä heiluttaakin koiraa.

On kuitenkin asioita, joissa edes VVM ei pysty heiluttamaan rahan jakoa, vaikka sitä tukisivat niin EU kuin IMF. 1990-luvun laman aikana oltiin aika lähellä tilannetta, jossa hallintoa olisi jouduttu purkamaan rahoitusta kestävälle tasolle. Lamasta päästiin nousemaan, ei yksistään Nokian menestyksen myötä, vaan siirtämällä tehtäviä ja kustannuksia piiloon kuntien harteille. Asia, jota on Suomessa vastustettu, on niin sanottu Viron tasaveromalli. Kun tehtäviä ja kustannuksia siirrettiin kunnille, niin siirrettiin pitkässä juoksussa verotusta kunnalliseen tasaveromalliin. Siis siihen, jota poliittisesti vastustetaan näkyvästi edelleen.

Kun nyt sitten eripuolilla maailmaa taivastellaan populismin nousua, niin kannattaisi katsoa peiliin. Populismin nousu on kansan suurten joukkojen tapa ilmaista epäluottamuksensa vanhojen puolueiden toiminnan uskottavuuteen.

On helposti ennustettavissa, että populismin nousu jatkuu siihen asti kunnes vanhat puolueet alkavat toimia lupaustensa ja kansakunnan edun mukaisesti. Vaihtoehtoisesti syntyy uusia puolueita, mutta kestää kauan hankkia ja ansaita luottamus.

Nykyaikaisen demokratian päivittämiseen tarvitaan digitalisaatiota. Vaalikaudet ovat liian pitkiä, jotta muutoksen nopeassa rytmissä voitaisiin pysyä mukana. Siksi tavalla tai toisella digitaalisesti on pystyttävä ottamaan huomioon kansalaisten mielipiteet suurissa päätettävissä asioissa.

On luonnollista, että vanhat puolueet pelkäävät muutosta, koska se vie niiltä ideologista valtaa. Tämän päivän ainoa ideologia on se, mihin rahat riittävät. Ongelmat pitää priorisoida ja se ei valitettavasti enää kestä ideologioita!

Ongelmat eivät näytä poistuvan pormestarimallinkaan avulla. Pormestarin valinnassa vaikeutena ainakin Lahdessa on pätevän ja osaavan edustajan löytäminen kunnallisvaaleihin. Pormestarimalli ei sinänsä takaa pätevää johtajuutta. Kannattaisi siis vielä tarkkaan miettiä, ettei tule mentyä takaperin puuhun.

Esko Passila

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.