Markus Pirttijoen Esalainen: Yksi ihminen voi rikkoa keskustan pitkän tradition

Markus Pirttijoki

Markus Pirttijoki

Jos haluaa Katri Kulmunia yhtään lohduttaa, niin tällä tarinalla ei ollut enää onnellista loppua. Puheenjohtajuus ja asema hallituksessa olisi horjunut joka tapauksessa. Siitä kannatusluvut pitivät huolen. Nyt loppuviikon tapahtumat vain nopeuttivat asioita.

Rinteen tapaukseen verrattuna nyt ei ollut kyse hallituksen uskottavuudesta vaan Kulmunin ja sitä kautta keskustan. Demarien ei tarvinnut kirjoittaa asioita ruutupaperille eikä kääntää peukkua alas kuten Kulmuni Rinteelle joulukuussa.

Toki demarit olisivat voineet tarvittaessa vauhdittaa asioiden etenemistä, jos olisi ollut tarvis. Sen verran monelle jäi hampaankoloon puheenjohtajansa kohtalo. Siitäkin huolimatta että pääministerin vaihdos on vahvistanut SDP:n kannatusta. Mutta tämä oli puhtaasti keskustan sisäinen asia.

Oli kuvaavaa, kuinka yksin Kulmuni joutui jaakobin paininsa käymään. Kriisin paisuessa ministeritoverit olivat hiljaa. Eduskuntaryhmä oli hiljaa. Vaikeneminen tarkoitti sitä, että tukea jatkaa ei ollut. Sitä ei muuksi muuta se, että jälkeenpäin esitettiin kannustavia viestejä siitä, kuinka suoraselkäisen päätöksen Kulmuni teki. Vaan kuinka suoraselkäisiä mahtavatkaan olla ne takapirut, jotka tämän konsulttikuvion rakensivat?

Ensimmäinen tilaisuus vaihtaa puheenjohtajaa tulee Oulussa syyskuussa. Ajatella jos ei olisi tullut koronaa ja puoluekokous olisi ollut tänä viikonloppuna kuten piti. Olisipa ollut kokouksessa mielenkiintoinen agenda.

Nyt kysymyksiä on kaksi: kuka on keskustan seuraava puheenjohtaja ja jatkaako Kepu hallituksessa? Jos ennustaa pitäisi, seuraava puheenjohtaja on mies. Näin se on nimittäin ollut viimeiset 30 vuotta ja sama rytmi on toistunut koko ajan: ensin mies pitkään ja sitten nainen lyhyen aikaa.

Esko Aho oli puheenjohtaja 12 vuotta ja nosti kaudellaan keskustan pääministeripuolueeksi. Myös Anneli Jäätteenmäki voitti vaalit, mutta faksin avulla ja tuohon faksiin hän myös kompastui. Kausi jäi lyhyeksi.

Matti Vanhanen otti Jäätteenmäen paikan vastentahtoisesti, mutta piti pääministerin salkun myös seuraavissa vaaleissa. Puheenjohtajana hän toimi seitsemän vuotta ja luopui tehtävästä sopivasti ennen vuoden 2011 rökäletappiota.

Mari Kiviniemen tehtäväksi jäi käydä häviämässä nuo vaalit ja poistua sen jälkeen takavasemmalle. Puheenjohtajuutta kesti pari vuotta.

Juha Sipilä nosti keskustan rökäletappion jälkeen takaisin pääministeripuolueeksi. Puheenjohtajana hän toimi seitsemän vuotta. Sipilä ei kuitenkaan tehnyt samaa temppua kuin Vanhanen vaan johti puolueen seuraaviin vaaleihin asti. Lähtö tuli tappion myötä.

Jos ja todennäköisesti kun Kulmuni vaihdetaan, hän täydentää kaavan. Jälleen nainen vain käväisee puolueen johdossa.

Maailmassa on vain yksi ihminen, joka voi rikkoa tämän mies-nainen-järjestyksen keskustassa ja hän on Annika Saarikko. Mutta haluaako hän itselleen saman häviäjän roolin kuin Kiviniemi?

Ei halua. Saarikon hinta puheenjohtajaksi voisi olla keskustan lähtö hallituksesta, ja siihen toiveeseen voisi moni kentällä suostuakin. Mutta millainen rytinä siitä alkaisikaan?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu