Lukijalta: Mekaaninen ratkaisu ei ole avain nuorten yksilöllisiin ongelmiin

Juha Rostedt

Suomi on pieni ja vähäväkinen maa, jossa tarvitsemme jokaisen lahjakkuutta sekä työpanosta menestyäksemme kansainvälisessä kilpailussa ja hyvinvointivaltion rakentamisessa. Mahdollisuuksien tasa-arvo on keskeisin koulutuksen arvoista ja jokaisella suomalaisella on oltava mahdollisuus kouluttautua lähtökohdista riippumatta, kuinka korkealle hänen tavoitteensa yltävätkin. Tämä onnistuu vain tekemällä perusta riittävän vahvaksi.

Joka vuosi kuitenkin jopa 6 000 nuorta päättää peruskoulun ilman riittäviä kirjallisia ja matemaattisia valmiuksia. Tuhannet nuoret ovat siis joka vuosi vaarassa jäädä yhteiskunnasta syrjään. Taustalla on usein myös muita ongelmia. Monet oppilaat kärsivät esimerkiksi oppimisvaikeuksista ja mielenterveyden ongelmista. Taloudelliset vaikeudet kokee opiskelun ongelmaksi noin yksi kymmenestä opiskelijasta.

Viime eduskuntavaalikaudella uudistettiin toisen asteen koulutus kokonaisuudessaan. Heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleville toteutettiin oppimateriaalilisä, jotta kenenkään koulupolku ei katkeaisi varattomuuteen. Tasa-arvorahoitus laajennettiin peruskoulusta varhaiskasvatukseen, jotta yhteiskunnan resursseja pystyttiin kohdistamaan haasteellisilla alueilla toimiville kouluille ja päiväkodeille. Panostuksia siis kohdistettiin kustannustehokkaasti niitä eniten tarvitseville.

Koronaviruksen vaikutukset koulutukseen, oppimistuloksiin ja tuen tarpeeseen tulevat olemaan suuret. Tällaisissa olosuhteissa kotiolojen vaikutus oppimiseen korostuu. Tarvitsemme siis vaikuttavia ja järeitä täsmätoimia, joilla varmistamme, että kevään vaikutukset oppimistuloksiin saadaan kurottua kiinni ja että syksyllä pystyisimme varmistamaan oppilaiden valmiudet opiskella menestyksekkäästi koronatilanteesta huolimatta.

Oppivelvollisuusiän pidentämisen sijaan katseet on järkevä kääntää varhaisiin vuosiin. Perusta menestyksekkäälle koulupolulle luodaan jo varhaiskasvatuksessa, siis ennen peruskoulun aloittamista. Nykyistä laajempaan esiopetukseen panostaminen vahvistaa oppimisen edellytyksiä ja oppimisvaikeuksien tunnistaminen jo varhaisessa vaiheessa on vaikuttavin tapa puuttua niihin.

Oppivelvollisuusiän pidentämisen sijaan katseet on järkevä kääntää varhaisiin vuosiin.

Tarvitsemme yksilöllisempää peruskoulua, jossa jokaisen tarpeet voidaan huomioida, sekä tukea saa, kun sitä tarvitsee. Kohdennetut toimenpiteet on aloitettava jo koulupolun ensiaskeleilla ja panostamalla pitkäjänteisesti heihin, jotka oppimis- tai muiden valmiuksien suhteen ovat vaarassa.

Laadukas, sekä lapset yksilöinä huomioiva esiopetus ja peruskoulu sytyttävät innostuksen elämänmittaiseen oppimiseen.

Kuten kannettu vesi ei kaivossa pysy, ei kannettu oppilaskaan luokassa pysy. Jos perusta ei ole kunnossa, ei oppivelvollisuusiän pidentäminen järjettömine kustannuksineen ongelmia vähennä.

Kirjoittaja on Lahden kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja ja Päijät-Hämeen maakuntavaltuuston puheenjohtaja (kok.)

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu