Millamari Uotilan Esalainen: Mankeli vaihtui sähköpyörään, eikä paluuta vanhaan ole – harjukaupungissa jos jossain sähköpyörä näyttää kyntensä

Millamari Uotila

Millamari Uotila

Ensimmäinen kosketukseni sähköpyörään oli Kroatian-reissulla viime kesänä. Vuokrasimme puolisoni kanssa sähköpyörät päiväksi. Pidin jo silloin siitä, kuinka helposti ylämäet taittuivat, mutta itse pyörä oli hyvin painava ja raskasrakenteinen ja siksi hankala käsitellä. Sähköavustuskin tuli peliin turhan nytkähtäen.

Ensimmäinen kokeilu tai pikemminkin kyseinen yksilö ei siis täysin vakuuttanut. Sähköavustuksen tuoma ajamisen keveys jäi kuitenkin kutkuttamaan.

Nyt olen ajanut sähköpyörällä puolisen vuotta, enkä enää luopuisi siitä mistään hinnasta. Sähköpyörällä meno on todellakin kuin myötätuulessa, eikä paidanselkä kastu, vaikka harjukaupungissa ollaankin. Enää ei tarvitse suunnitella ajoreittejä sen mukaan, kuinka monen ylämäen joutuu sotkemaan ylös.

Samalla auto on jäänyt yhä useammin parkkiin. Työmatka sujuu sähköpyörällä kevyesti ja helposti, eikä työpaikalla tarvitse varata aikaa vaatteidenvaihtoon, suihkussa käymiseen tai meikkien korjaamiseen, sillä enää ei hiki lennä. Mahtavaa ajansäästöä siis aamurutiineihin.

Lisäksi sosiaaliset tilanteet pyöräkatoksessa ovat saaneet uuden käänteen. Kotiin päin lähtiessä ei tarvitsekaan vältellä kovakuntoisia työkavereita siinä pelossa, että joutuu polkemaan yhtä matkaa heidän vauhdissaan. Mikä helpotus!

Kaiken kaikkiaan muutos on ollut omalla kohdallani iso, sillä ennen poljin vaihteettomalla mankelilla. Sähköpyörään vaihtamalla hyppäsin ajomukavuudessa valovuoden eteenpäin.

Alussa tosin vei aikansa, että muistin ladata akun ajoissa. Kerran jos toisenkin olin eteisessä jo menossa, kun tajusin, että akku taitaa olla tyhjä. Pidemmälle pyöräreissulle kannattaa pakata vara-akku mukaan.

Sähköpyörät yleistyvät koko ajan, ja malleja alkaa olla saatavilla monenlaiseen ajoon. ESS uutisoi toukokuun lopussa, että koronavirusepidemia tuntuu vain lisänneen sähköpyörien myyntiä.

Kiinnostus sähköavusteisia ajokkeja kohtaan on näkynyt myös omassa lähipiirissäni. Kysymyksiä on tullut paljon: mitä maksoi, kuinka kovaa kulkee, kuinka pitkälle yhdellä akulla pääsee. Yleisesti voi sanoa, että hinnat alkavat tuhannesta eurosta, sähköavustus kytkeytyy pois, kun nopeus saavuttaa 25 kilometriä tunnissa ja yhdellä akulla ajaa noin 30–100 kilometriä riippuen mallista, ajotavasta ja olosuhteista. Muutenkin sähköpyörissä on paljon eroja, joten itselle sopivan löytämiseen kannattaa varata aikaa.

Yllättävän moni tuttu on myös veistellyt, että nyt jäi kuntoilu! Voihan sen niinkin ajatella, mutta itse katson asiaa toisesta vinkkelistä. En ole mikään aktiiviliikkuja, ja usein vaihdoin pyörän autoon tai bussiin, kun matka vähänkin piteni. Nyt sähköpyörä houkuttelee minut ulkoilemaan, ja nautin pyöräilystä ihan eri tavalla kuin ennen. Sitä paitsi sähköpyörälläkin voi ajaa sykettä nostattaen, sen kun vain laittaa avustuksen pois.

Koska liikkuminen on helppoa, kaupunki tuntuu ihan eri tavalla saavutettavalta, ja pyöräilystä on tullut myös yhteinen juttu puolison kanssa. Parisuhdekin siis rullaa!

Itse asiassa puolisoa on kiittäminen koko sähköpyörän hankinnasta. Itse olisin todennäköisesti jahkaillut ostopäätöstä ikuisesti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu