Chiméne Bavardin Esalainen: Vuosien pohdiskelu päättyi koronakeväänä – topakka Tyyne teki meistä jälleen koirallisen perheen

Chiméne Bavard

Se oli yksi laiska torstai-ilta sohvalla löhöten tv:n ääressä, kun mies sanoi ääneen lauseen, joka oli pyörinyt päässäni pari viikkoa. ”Olisiko nyt hyvä aika miettiä sitä koiranpennun hankintaa?”. Perheessämme on vinguttu koiraa monta vuotta, mutta me aikuiset olemme aina keksineet hyviä syitä suhtautuu asiaan nihkeästi. Ensin piti surra rauhassa edellisen koiran kuolemaa, sitten lapset olivat liian pieniä, arki liian hektistä ja ulkomaillakin oli kiva käydä.

Koronan hiljennettyä elämän neljän seinän sisälle, huomasimme nopeasti, mitä kaikkea kivaa koiran kanssa voisi tehdä. Se pakottaisi taas päivittäin liikkeelle, olisi lapsille kuunteleva kaveri ja sitä saisi paijailla lattialla kellien.

Emme selvästikään keksineet ideaa yksin, koska uutisissa ja sosiaalisessa mediassa alkoi näkyä merkkejä vahvasta pentubuumista. Ehdimme itsekin lähestyä muutamaa kasvattajaa ennen kuin löysimme sellaisen, jolla oli vielä haluamamme rodun pentu vapaana. Suoraan sanottuna ensimmäisten viestien lähettäminen kasvattajalle jännitti. Mitä jos me emme kelpaisi? Miten pentua pitikään kasvattaa? Mitä jos se sairastuu?

Koiran ottamista pitää mielestäni miettiä pitkään ja hartaasti. Ennen söpön pennun hakemista on oltava varma, että jaksaa lähteä viemään sitä kävelylle räntäsateessakin ja haluaa käyttää aikaa koiran kouluttamiseen. Rahaakin on oltava ainakin ruokaan ja eläinlääkärikuluihin.

Yksi tärkeimmistä asioista on pohtia perheeseen parhaiten sopiva rotu. Suomessa on Kennelliiton mukaan rekisteröity yli 300 eri rotua, joten jokaiselle kyllä löytyy omansa. Koiran kokoa ja ulkonäköä oleellisempaa on perehtyä eri rotujen käyttötarkoituksiin ja erityisesti siihen, kuinka aktiivista elämää kukin rotu tarvitsee. Ajavaa tai jäljestävää koiraa ei kannata hankkia, jos koira ei koskaan pääse metsään haistelemaan jäniksen jälkiä.

Lähes jokaisen rodun kohdalla kerrotaan, että ne pitävät aktiivisesta elämästä eli koiran kanssa on hyvä keksiä mielekästä tekemistä, varsinkin jos se joutuu olemaan päivisin useita tunteja yksin kotona. Koiran kanssa voikin harrastaa melkein mitä tahansa. Monet tykkäävät kiertää koirien näyttelyissä, toiset juoksevat tukka putkella agilityradalla ja toiset tekevät vapaaehtoistyötä esimerkiksi lukukoirina tai eksyneitä etsivinä pelastuskoirina.

Suuren ratkaisun tehtyämme päätimme pitää sen muilta salaisuutena. Lapsille asia selvisi vasta, kun ajoimme kasvattajan luokse tapaamaan pentua pari viikkoa ennen luovutusikää. Heidän ilmeensä asian valjettua olivat kaiken salailun arvoisia. Iloista kiljuntaa kuulimme myös silloin, kun muut läheisemme saivat tavata Tyynen ensimmäisen kerran.

Nyt Tyyne on asunut luonamme hieman yli kaksi viikkoa ja topakka tyttö on kotiutunut meille varsin nopeasti. Kasvit ovat saaneet kyytiä, lattialla on pari kertaa päivässä kosteita kohtia ja suurinta hupia on kuunnella kun Tyyne haukkuu säälittävällä äänellä kumipossulle.

Uhmaikä on vasta tulossa, joten edessä on tiukkaa vääntöä talon arvojärjestyksestä. Silti tämä pentuarki on kerrassaan ihanaa. Miten ihmeessä koskaan osasimmekaan olla ilman koiraa.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut